Etkot ja esipesu

 

Vanhoja postauksia selaillessa hiipi mieleen kaihoisasti kaikki ne ihanat juhlat ja karkelot, jotka olivat niin nivoutuneita Kenian vuosien tuoksintaan. Oli pihajuhlaa akaasian alla, oli pitkää katettua pöytää olohuoneessa valkeilla liinoilla. Välillä nostettiin maljaa teltan kupeessa horisontin jatkeena tai grillailtiin sametinpehmeässä illassa terassin sylissä ihan muuten vaan. Ei tarvittu suurta juhlaa, vain yhteisiä hetkiä, kepeää mieltä ja askelta. Hyvissä pardeissa on aina myös tanssittu - edes hiukan - ja naurettu, juteltu elon koko kirjoa ja jaettu hetkiä. Elämän eliksiiriä isolla kauhalla.

 

Suomeen muuton myötä otti arkivaihde ylivallan, ei ollut aikaa, taikaa ja harmiksi se tärkein eli juhlaväki uupui. Voihan sitä vaikka yksikseen pistää hipat pystyyn, mutta lähtökohtaisesti on kivampi kilistellä kollektiivisesti kuin yksinkaksin. Kutsukansaa hakiessa vierähti tovi jos toinenkin, ja samalla oivallettiin, että täkäläiseen juhlaetikettiin kuuluu suunnittelu, menyyt, buukkaukset, kutsut ja whatnots! Jes, totta kai näin toimitaan kun on kyseessä tilaisuus, jota halutaan virallisesti kruunata ja sen arvoisesti toimia. Mutta eikö ne spontaanit pihakinkerit ole ihan yhtä tärkeitä ja muistorikkaita? Mennään tunnelma edellä ja otetaan tilaisuudesta vaari. Nurkat saa hiukan repsottaa, aikatauluksi riittää päivämäärä, tarjoilut hoituu nyyttäreillä ja portista tupsahdetaan paikan päälle lapset, anopit, lemmikit liepeissä lepattaen ja kylmälaukut kolisten. Isäntä tarjoaa grillihiilet ja emäntä vaikka yösijan, mutta tapahtuman herkut ja tilpehöörit kukin tuo oman maun mukaisesti. 

Ensi viikonloppuna on meillä on kuitenkin tiedossa ehkä tämän astisen elämänkaaren tärkein juttu. Lauantaina kolme kiiltävää lyyraa asetellaan varovaisesti sydämen päälle, todistetaan isoja hetkiä meidän koko perheelle. Viime vuonna jouduttiin perumaan ensimmäiset juhlat kahteen kertaan, tänä vuonna ylioppilaita on kaksi lisää - joten tässä tehdään suvun historiaa pitämällä kolminkertaiset ylppärit. Ok, ok, vain perheen kesken, pihapiirissä ja porrastetusti, mutta juhlien joka tapauksessa. Virallisesti ja kutsujen saattamana. 

Ensi viikon juhlia silmällä pitäen on pihakalusteet tampattu, ruohikko ajeltu, pelakuut istuteltu ja pihapiiri on nätti kuin kukka. Niin nätti, että päätettiin pitää kenraaliharkat - extempore & impromptu. Etkot, nyyttärit, pihajuhlat, grillikestit ja kaikkea siltä väliltä, kotoisesti vanhaan malliin syöden hyvin ja paljon, loppuilta nuotion kajossa.  Samalla saatiin hyvä syy mallata pöydille turvavälit, esipestä lattiat, ja ripustella rimpsuvalot. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty - ja kunnolla kun harjoitellaan, niin ensi lauantaina tehdään onnellisuuden historiaa.

 Sitä odotellessa.