Manifesti

Ihan tavallinen lauantai. Niin tavallinen kuin vain voi olla. Ei yllätyksiä, ei fanfaareja tai ilotulituksia, vaan sitä kerrassaan kelvollista ja tavallista. 

Lauantai on kuitenkin täällä aina työpäivä - tai ollut siitä asti kun palauduttiin takaisin kotinurkille eli kutakuinkin seitsemän vuotta. Työpäivä kuulostaa ehkä piirun kalsealta, kun itse asiassa lauantain vietto kaupalla on ollut aina niitä viikon mukavimpia juttuja. Toki on myös ne satunnaiset lauantait, jolloin itse ryntään Nauvon lauttaan jo perjantaina illan suussa. Silloin eettisesti värvätään lapsityövoimaa kaupalle. Se sikseen. Onneksi jo kaikki täysi-ikäisiä.

Siis kauppa - se ikioma keidas - on paikka, jossa paistaa aina aurinko, tunnelman takaa päiväntasaajan rytmit ja sateenkaaren kaikki värit. Tyttö & Vuohi on ollut iltojeni ilo ja päivieni pelastaja, pitänyt Afrikan iholla läpi viimat ja kaamokset, sielun kukkuroillaan kukkia ja koukeroita, ja tuonut valon jokaiseen päivään, niihin hämäriinkin. Pieni puoti täynnä hyvää tahtoa ja sydämellisiä asiakkaita. Perheyritys alusta loppuun, koira mukaan lukien. Yritysmittarin mukaan ehkä about maailman pienin bisnes, mutta fiiliskäyrillä suunnattoman suuri, nimimerkillä Oy sydän paikallaan Ab.

Nyt kun olen taas tänne blogin puolelle tieni löytänyt, niin olen myös nostalgian huurussa uskaltanut selailla vanhoja juttujani vuosien takaa. Moinen vaatii tuhdisti siviirohkeutta, by the way. Ei niinkään teknisen kritiikin tai omaehtoisen myötähäpeän takia, vaan ihan silkan sisällön vuoksi. The Muistot. Jokainen postaus kertoo tarinaa, perheen kroniikkaa ja elämää. Keniassa kaipasin kotiin ääneen ja useasti, ja nyt ikävöin takaisin hiljaa ja jatkuvasti. Samalla sydänalassa muljahti ihan spessuläikähdys, kun luin postauksen ehkä vuodelta 2013, jossa taisin ensi kertaa mainita haaveesta pistää Turkuun kauppa täynnä Afrikkaa. Ah, avot. Tänään tämä haave on totista totta, ja paljon enemmän. 

Siis. Manifestoi unelmat. Kirjoita ne paperille, sano ne ääneen, tuo ne uniin, lataa excelit, laita ne päämääräksi. Anna unelmalle nimi. Ihmisen tahtotila on uskomaton voimavara, joka odottaa valjastusta haave kerrallaan. Pitää kurotella kuuta ja tavoitella aurinkoa - ja olla valmiina kun ne kohdalle sattuu. 

Tämä pieni kauppa on juuri sitä, yksinkertaisesti ihana. Toteutunut haave, kulminoituneet unelmat, kiitosta joka päivä. Ja safaria kaikki tyynni. 

Pieni matka takaisin sinne henkiseen kotiin. Samalla uusia haaveita työn alla. 

Welcome along. 



Comments

  1. Olit ikäänkuin "johdatuksessa" (termi, jota ns. uskovaiset käyttää)!
    Vahvistit juuri ajatuksiani, että nyt täytyy rohkaistua tarttumaan uuteen. Minäkään en tästä ainakaan nuorene - nyt jos koskaan.
    Kerron sitten, kuinka kävi, jos tämä iso ajatus ja oikea haave astuu todellisuuteen. Luenpa tekstisi uudelleen. 😘

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Sirkku - niin ihanaa saada kommentti! Meillä on varmaan kaikilla haaveita, ja sitten pohditaan loputtomasti rohkeneeko niitä lähteä tavoittelemaan. On kentia niin paljon helpompaa tuudittautua haaveisiin ja niiden ajatteluun, sillä toteutus vaatii usein paljon työtä ja tekemistä - mutta mikä ihanuus odottaakaan, kun on rohjennut matkaan kohti unelmia. Itselläkin niitä pyörii päässä, ja katsotaan mihin rahkeet kestävät seuraavaksi ;) Onnea ja voimia oman haavesi toteutukseen. Kerro toki, kun maltat! Valoa kovasti päiviisi.

      Delete

Post a Comment

Popular Posts