Monday, 28 January 2013

Jane Goodall & Lady Gaga


Itse olen pienestä pitäen myötäelänyt juttuja ja tarinoita eläimistä, ihmeellisestä luonnosta ja niistä sankareista, jotka omistavat elonsa ja uransa uhattujen auttamiseen. Kenialaisen Elsa-leijonan tarina 70-luvulla taisi olla niita ensimmäisiä sydänsärkyjäni - aivan ikimuistoinen saaga aikoinaan – ja niinpä, tänään elellään Keniassa ikioman Elsa-tytön äitinä. Toinen sankari on ollut huikea Jane Goodall, Brittiläinen antropologi ja kaikkien simpanssien isoäiti ja pyhimys. Antanut koko elämänsä Isojen Apinoiden suojeluun, ja niittänyt mainetta rouvana joka ei pelkästään ymmärrä gorillojen sielunmaisemaa, mutta osaa puhua simpanssiksi. Siis kyllä, kommunikoi simppareiden omalla kielellä ja asui aikoinaan pari vuotta lauman tunnustettuna jäsenenä. Jane on selvästi muutenkin fiksu - vuosien saatossa onnistunut luomaan valtavan mediakoneiston elämäntyönsä ympärille, laittanut oman itsensä peliin saadakseen tärkeälle asialle huomiota ja varoja. Maailmankuulu siis. 

Jane on vilahdellut meidän bändin jutuissa mukana jo vuosikausia, sillä yksi hänen simpanssireservaateistaan on täällä Keniassa.  Sinne on pelastettu kymmeniä rääkättyjä ja kidutettuja simpansseja ympäri maailman, saavat olla ja nauttia päivistään niin kuin oli alunperin tarkoitettu. Simpanssivauvathan ovat edelleenkin kuumaa tavaraan maailman mustilla markkinoilla, vaippoineen ja pikee-paitoineen, mutta mitäs teet kun vauvaturkki on kadonnut ja kokoa on kuin gorillalla? Kaappiin tai häkkiin, tai pataan. Onneksi on Jane. 

Jane tuli nyt viikonloppuna perhevierailulle ja päätti pitää luennon Nairobin kansallismuseossa. Siellähän me oltiin kaikki jonossa oven takana, ja kyllä kannatti. Tupa täynnä. Rehellisen raadollista tarinaa uhanalaisista serkuistamme, elintilojen ja viidakkojen tuhoamisesta, ja ennenkaikkea ihmiskunnan hölmöydestä. Sai meidänkin kuoron hiljaiseksi. Fiksu nainen. Karismaa yli äyräiden. Sankari.

Sieltä matka jatkui Nairobin taiteiden yöhön. Saatiin ah-niin-kaivattua-kulttuuria isolla kauhalla. Hengailtiin kuva- ja mediataiteilijoiden pajoilla koko ilta ja opittiin slummistudioiden arjesta. Syötiin makkaroita ja lapset juoksivat pitkin poikin kuutamolla. Pikkuruisia studioita, käsittämättömän upeaa kädenjälkeä, innovaatiota, vailla lähes tulkoon mitään resursseja. Totta kai mukaan tarttui  yksi öljytyö, varsinainen väripläjäys, africana. Illan ylläri oli kuitenkin metallitaiteilija, jolla oli seinällinen kummallisten sankojen protoja, kierrätysroinasta... kunnes kuultiin, että kaveri puuhaa Lady Gagan esiintymisrekvisiittoja, siis niitä silmälasihärveleitä. Siinä nousi Lady kyllä arvoasteikossa pykälän ja kaverilla oli ihan syy pitää rinta rottingilla.

Hups, johan tuli jupinalle mittaa, mutta kerrankin hiukan sisältöä;) Viikonjatkoja kaikille. Täällä jatkuu kivat, sillä lastillinen Turun rakkaita on matkalla meille.

xxx


Sunday, 27 January 2013

Pitkä brunssi


Valmiiseen ruokapöytään käveleminen on yksi isoja iloja, varsinkin kun on sunnuntai ja seitsemän nälkäistä vanavedessä. Ja varsinkin oman keittiön puolella jok´inen kaappi on ammotellut tyhjyyttään koko viikonlopun. Jep, tunnustus. Tykkään yleensä kauppareissuista ja tapana on kantaa kontillinen kotiin aina lauantaisin. Viikon ruokasatsi tälle porukalle on valtava.  Eilinen suhjahti radalla aamusta iltaan, ja niinpä jäi ruokaostokset tekemättä. Tänään sitten ajeltiin tyttöjen kanssa aamukahdeksalta pitkin poikin nukkuvaa Nairobia etsimässä maitoa muroihin ja mukeihin. Onneksi onnisti.

Brunssi tuli siis tarpeeseen, emäntä oli loihtinut pöydän koreaksi ja meistä pidettiin hyvää huolta. Sellaista kepeää suvisunnuntaita ja letkeää laiskottelua. Ei sentään sylin täydeltä, sillä tenavien kouluhommat ottaa osansa myös sunnuntaisin.

Nyt on tilanne taas hanskassa. Kaapeissa on ruokaa, läksyt tehtynä ja rauha maassa. Ja ollaan lähestulkoon valmiina uuteen viikkoon.

Sunnuntaiterkut!

Saturday, 26 January 2013

Blue Sky


Onkohan kukaan tuttu perjantaisen iltakooman kanssa? Sellainen talvihorroksen esiaste, jossa taju lähtee samalla sekunnilla, kun istahtaa sohvannurkkaan iltauutisten aikoihin. No kuitenkin, niin kävi juuri eilen. Siinä emäntä oli syvässä unessa läppäri ja pää polvilla, josta mies sitten korjasi parempaan talteen jossain vaiheessa. Tarkoitus oli ladata kuvat jo eilen, mutta minkäs teit. Tällä strategialla tuli sitten kahdeksan tunnin unikiintiö täyteen jo ennen kukkoa, joten nyt ollaan hiippailtu ihanassa aamukasteessa jo tovi. 

Askel askeleelta Nairobista on kehkeytymässä kaiken kivan keskus. Yleinen ymmärryshän on, että Kenian kauneus perustuu luontoon ja sen ihmeisiin, kun taas urbaani Nairobi on kehitysmaata pahimillaan. Miljoonametropoli, joka kannattaa ohittaa mahdollisimman nopsaan: ruuhkaa, betonia, pölyä ja gangstereita. Eipähän enää. Nairobi elää ja muuttuu parempaan ihan silmissä - on katukahvilat ja suihkulähteet, on ostoskeskukset ja kaupunkipuistot, ravintoloita nousee kuin sieniä sateella ja bikkubaarit katutansseineen kuluu jokailtaiseen kaupunkikuvaan. Meillä näkyy uusimmat leffat ennenkuin Lontoossa ja vielä kun saisi Massimo Dutin tähän hollille, jamis!

Viimeisin ylläri on tähän naapurustoon rakennettu sisäkiipeilykeskut, Blue Sky. Mikä hitti! Muutaman fiksun jenkin lämmittelemä vanha ajatus, joka on uutta ja ihmeellistä meille. Vein nakerot ja muutamat kaverit sinne kokeilukierrokselle eilen, ja eihän niitä meinannut saada seiniltä pois. Tänään on sormet rakkuloilla ja varpaat mustelmilla, mutta juttua piisaa. Pitää itsekin yrittää jossain vaiheessa, tosin nämä paikalliset narumiehet ovat sen verran honteloita, että pitää pyytää vähän isompaa kaliberia pitämään meikäläinen seinällä. Sitten joskus. 

Mutta nyt ylös ja toimeen. Mukavaa viikonloppua kaikille, ja uusille lukijoilla iso aurinkoinen tervetulemas;)!!! 

Wednesday, 23 January 2013

Verannalla


Otetaan taas hengähdystaukoa keskellä viikkoa, ilman suklaata vielä toistaiseksi. Keskikesän kelit ja kuumuus ovat ihan täydessä iskussa, hellettä ja hikeä piisaa. Paras hetki on kuitenkin se viittä vaille pimeys, joka muuten tulee ihan silmänräpäyksessä ja prikulleen kello puoli seitsemän. Näitä päiväntasaajan luontaisetuja; päivän pituus on aivan sama, ihan aina. Puoliseiskalta illalla napataan aurinko pois päältä, ja puoliseiskalta aamulla klikataan taas pihavalot päälle.

Tämä ilta on vierähtänyt täällä terassin puolella; köllitty koirien kanssa kaulakkain, tenavat hioneet mannerlaattaesitelmiään ja kimpassa luettu viisikoita. Nyt on sametti-ilta, lämmin, pehmeä, sirkat sirittää ja lepakot lepattelee... voi ei, toivottavasti ei mene kenellekkään herne nenään siellä kotikylän pakkasissa;) Vaihtaisin nämä sirittelyt pakkashangen narinaan ja tilhien sirkutukseen ihan koska tahansa. Piste. Onneksi ollaan taas saamassa rakkaita Turusta tänne ensi viikolla, niin pysyy tämä lähituntuma hyppysissä.

Nyt seuraavaksi piipahtelemaan blogimaailmaan, ja kyytipojaksi illan viimeiset sumpit.

Gnite everyone. 

Sunday, 20 January 2013

Koroga Cooking


Otsikko huijaa, ei ole tulossa reseptiä, vaan jonkinsortin kulttuuri-intro. Koroga on yksi olennainen osa kenialaista keittiötä;  hengailua, yhdessäoloa, syömistä, juomista ja muuten vaan mukavana olemista. Koroga intilaisten lahja itä-afrikalle, varsinaista slow-cooking-meininkiä ennenkuin koko trendiä oli edes keksitty. Jutun ehdoton juju on viettää pitkää päivää porukalla, samalla kun iso pytyllinen currya muhii mukana. Rekvisiitaksi tarvitaan kannettava puuliesi, valtava kattila, lihat, kauha ja kaikki mahdolliset mausteet. 

Koroga on perinteisesti miesten juttu - sinänsä jokseenkin poikkeuksellistä näillä sfääreillä. Ehkä kuuluu hiukan samaan kategoriaan kuin grillaaminen, paitsi että tuloksena on muhennos;) Ja korogan äärellä kuuluu höpistä niitä näitä: politiikka, urheilu ja isot autot sopivat kaikki kuvaan. Äijäjuttuja siis, essulla ja kauhalla. 

Tänään pistettiin koroga pystyyn tuttujen takapihalla. Keittämiseen kuluu tuntitolkulla, joten aloitettiin jo aikaisin. Tenavat kelluivat altaassa koko armaan päivän, me muut (AKA naiset) nautittiin paahteesta, musiikista, keijuista, kylmistä drinksuista, ja nuuskittiin taivaallisia tuoksuja. 

Eikä lainkaan turhaan odoteltu&nautiskeltu: miehet saivat kuin saivatkin aikaan täyden kympin santsit.  Ne ihanat ikiomat ♥. 

Tsempit taas huomiseen! 

Wednesday, 16 January 2013

Downshifting with Trader Joe


Huuhaata ja hölynpölyä tuutin täydeltä;  ollaan otettu ihan iisisti koko loppupäivä, treenattu uutta linssiä, naurettu nakeroita ja puhuttu niitänäitä, ja tuikitärkeitäkin. Ahmittiin amerikan tuliaiset yhtä kyytiä ja nyt ei tee mieli toffeesuklaata tai merisuolaa sataan vuoteen. Mies on matkoilla ja vuode on vallattu pehmoleluilla ja tyttölapsilla. Suloista.

Joskus on kiva antaa lupa ihan olla vaan, ilman etta lataa agendan täyteen aamusta iltaan. Olla kotona, pyöriä nurkissa ja muistaa nauttia tästä hetkestä just nyt. Tälläinen hetken rauhoittuminen keskellä viikkoa toimii kuin miniloma, voisi ottaa vaikka ihan tavaksi - tosin ilman suklaakuorrutusta pliis;)

Loppuviikosta meidän Haveli on taas täynnä iloisia vieraita. Ihanaa. Vielä vaan puhtaat lakanat, ruusut maljakkoon, ja valmis! Täällä ollaan akut ladattuna.

Yhtä mukavaa loppuviikkoa kaikille, otetaan iisisti silloin tällöin:)



Monday, 14 January 2013

Mi ladies



Viikonlopun yllärisynttäreistä seuraa kunnon kuvakavalkaadi, kunhan saan kuvat retusoitua ja sensuroitua;) Mutta hauskaa oli, ja mikä parasta – juonittelut onnistuivat täydellisesti ja mies-poloinen oli taivaan tietämätön suurista juhlasuunnitelmista. Napakymppi. Lisäbonuksena oli yllätysvieras rapakon takaa: rakastakin rakkaampi ystävä(tär) tupsahti paikalle keskelle parasta humua – siinä oli kyynelissä pitämistä yhdellä jos toisella, sankarillakin.

Ystävät on kyllä suunnaton lahja. Ja hyvät naisystävät vielä sitäkin suunnattomampi;). Meillä on meidän ikioma neljän mimmin kopla, pidetty yhtä jo melkein kymmenen vuotta – alunperin intensiivisesti Nairobin auringon alla, mutta maailman ripoteltua meidät ympäriämpäri on tavattu missä milloinkin, aina kun tilaisuus on antanut vaarin. Ja nyt tuli taas tilaisuus.

Neljä naista, neljältä eri mantereelta, neljä eri ammattia, yhteensä yhdeksän lasta, kuusi avioliittoa, ja jumalattomasti juteltavaa. Puiminen aloitettiin lauantaina illasta aamutunneille asti, ja jatkettiin koko päivä eilen. Jätettiin miehet&lapset keskenään, parkeerattiin itsemme puutarhan perälle, välillä syötiin, välillä juotiin, ja taas puhuttiin. Naurettiin, itkettiin, kiroiltiinkin hiukan hiljaa ja taas naurettiin. 

Olo on oikeasti onnellinen ja maailma on taatusti himpan verran parempi. xxx