I just got my life back...
Kontti ja sen 378 kollia tupsahti pihaan tiistaina. Siinä seisoi heti aamutuimaan puolenkorttelin mittainen keltainen rekka portin pielessä. Ehei rouva, eivät nämä tavarat autotalliin mahdu. Siitä alkoi sade, epätoivo ja riemu rinta rinnan. Siinä se elämä on, niissä sadoissa mytyissä, anonyymeissä ruskeissa pahvikolleissa, silmän kantamattomiin. Unelma poikineen. Ja olin luvannut löytää Elsalle klarinettinsa illaksi, jouluksi ehkä.
Noh, ensin täyttyi tuplatalli puolella konttia, ja toinen puolikas kannettiin suoraan olkkariin. Siihen olkkariin, jossa lattiatyöt alkavat maanantaina ja koko läänin pitäisi ammottaa tyhjyttään. Tässä on hiukan hämmennystä ilmassa, sillä olen onnistunut avaamaan lähes kaikki keittiöhilut, mutta niiden tarvitsemat vitriinit ja komerot on vielä täyteenahdetussa autotallissa. Jossain siellä perukoilla, I guess. Sama pätee peteihin, jotka on kaikki tuhannen osissa. Nekin pitäisi löytää ja askarrella kokonaisiksi ennenkuin päästään patjaostoksille. Unohdin pahus ottaa mitat purkuvaiheessa. Että sellaisia prinsessaprobleemoja täällä keltaisessa kodossa:). Kehräily on vienyt kuitenkin työvoiton ja vielä kun oppii käyttämään tiskikonetta, niin meillä kotona kaikki paremmin kuin hyvin.
Näistä maisemista on hankala napata estetiikan helmiä, mutta ainakin sellaista rehellista arjen kuvaa. Mukaanlukien tuo torkkukuva. Ei mikään lavastus, vaan ihan ehtaa itseään. Meidän tenavilla on karmea tapa joko kuvata - tai apua - videoida äiskän torkkuhetkiä. Sitä kun usein tujahtaa taju joko kännykkä tai kamera sylissä, niin loput sitten voikin arvata. Mutta ihan totuuden nimissä: tätä urakkaa on ajettu kellon ympäri. Ja tähän aikaan ensi viikolla on huusholli kunnossa ja veikkaan että taulutkin seinillä.
Olkkarin takaseinä huutelee jo sitä vihreää pahasikaluomusta;)
TGIF. Love to all.
Näistä maisemista on hankala napata estetiikan helmiä, mutta ainakin sellaista rehellista arjen kuvaa. Mukaanlukien tuo torkkukuva. Ei mikään lavastus, vaan ihan ehtaa itseään. Meidän tenavilla on karmea tapa joko kuvata - tai apua - videoida äiskän torkkuhetkiä. Sitä kun usein tujahtaa taju joko kännykkä tai kamera sylissä, niin loput sitten voikin arvata. Mutta ihan totuuden nimissä: tätä urakkaa on ajettu kellon ympäri. Ja tähän aikaan ensi viikolla on huusholli kunnossa ja veikkaan että taulutkin seinillä.
Olkkarin takaseinä huutelee jo sitä vihreää pahasikaluomusta;)
TGIF. Love to all.
Voih ihanuus ja kauhuus! Kyllä se siitä. Ihan varmasti. :)
ReplyDeleteJuu, pikkuhiljaa ja hyvää tulee;)
DeleteNo huhuh, mitä ihanuutta : D
ReplyDeletePitkäjänteisyyttä kyllä testaillaan... olisi ihanaa saada paikat kuntoon just nyt, mutta ottaa hiukan enemmän aikaa ja rahkeita;)
DeleteHuhhei, ihan mukavasti teillä purettavaa riittää ; ) Mutta onhan tuo hurja määrä laatikoita, noin kun siis kerralla tulevat. Mulla kestäis purkamishomma varmaan muutaman vuoden...vieläkin taitaa jossain varastossa olla selvittämätön muuttolaatikko. Mutta hei, tiedä mitä kaikkea ihanaa sieltä laatikoista paljastuu : ) Vaikka arjen kuvia ovatkin, niin mun mielestä teillä näyttää silti jo oikein kivalta!
ReplyDeleteTsemppiä laatikkoruljanssiin : )
Sain itse asiassa purettua jo jokaisen laatikon, usko pois! Piti ilmoittaa vakuutusyhtiölle joko kaikki tavarat saapuivat perille, ja kyllä tulivat. Eivät ne kamat vielä paikallaan ole, mutta yritys on kova;)
DeleteTärkeintä on se, että nyt ne kontit ovat kotona. Ja kyllä ne tavarat sieltä paikkansa löytävät. Aikanaan.
ReplyDeleteTiskikonekin varmaan jo huristelee. Sen hurinassa onkin hyvä ottaa pienet torkut;)
Meidän lapsilla on muuten ollut ihan sama tapa tuon kuvailun suhteen - mitä kamalampia kuvia äidistään saavat, sitä hauskempaa, heillä. Ne videot kuorsaavasta ladysta olen yrittänyt tuhota. En usko, että kaikki on löytynyt;)
Tsemppiä purkurutistukseen. Ja patjaostoksille.
Oikein hyvää - ja jos mahdollista - rentoa viikonloppua <3
Täältäkin tsemppiä tavaroiden purkuhommiin :)
ReplyDeleteHienoa, että odotetut kontit ovat saapuneet. Jaksuja purkamiseen ja kotistamiseen! Valoisaa asennetta teidän poppoolta kyllä varmasti löytyy!
ReplyDeleteOMG!
ReplyDeletePahkasikaa odotellessa voi vain sanoa, että saa siinä rouva (ja apurit) pikkuisen pistää töppöstä toisen eteen jos maanantaina lattia pitää olla tyhjä :D
ReplyDeleteMutta sitä minen yhtään epäile etteikö viikon päästä jo kaikki olis paikallaan! Tsemppiä :)
Paljon tsemppiä sinne kaiken omaisuuden keskelle! :) Ihanalta näyttää, kodilta ja muuttoarjelta <3 Kaikki nämä sun ottamat kuvat on niin ihanan näköisiä, oli ne napattu Afrikan arjesta tai sitten teidän uudesta kodista! Aivan ihania! :)
ReplyDeleteKivoja tavaroita ja kyllähän ne paikkansa löytävät vaikka nyt arvatenkin tuntuu vähän ahdistavalta!
ReplyDeleteHaa, näyttää tutulta :). Kun muuttaa koko kodin, niin näyttää just tuolta. Välillä vähän kadehdin niitä ihmisiä, jotka ulkomaille muuttaessa myy kaiken, muuttaa kevyesti ja hankkii sitten uudet tavarat. Mutta ei sitten kuitenkaan. Kyllähän uusia huonekaluja ja astioita saa, mutta ei niitä tarinoita. Ja ne on niin hirmu tärkeitä, kun niissä on ne juurettoman elämän juuret…(vaikka eivät sitten ihan loppupeleissä niin hirveän tärkeitä olekaan ). Voimia urakkaan - tuo on kuitenkin aika kiva urakka kun alkuun pääsee.
ReplyDeleteTäällä kadun toisella puolella , tavaroita muuttolaatikkoon , joten tuo vaihe vielä edessä. Hyvältä näyttää Jo nyt😊
ReplyDeleteIhanaa, parhautta, niin herkkuja kuvia ja tunnelmia! Mä rakastan muuttoja :)
ReplyDeleteIso urakka, mutta varmasti palkitseva! Kuinka erilaisilta tutut rakkaat tavarat näyttävätkään uudessa ympäristössä. Jännä nähdä, miltä pian näyttää ja miten kotoista taiotte ympärillenne!
ReplyDeleteNäissä kuvissa on elämänmakua ja ne kuuluvat niin täydellisesti blogiisi juuri tällä hetkellä. Rehellistä realismia epätodellisen estetiikan sijaan. Ajan kanssa kaikki löytää paikkansa. Ihanaa, että jatkat bloggaamista Suomeen palattuannekin! Kiitos siitä t. Nina
ReplyDeleteMuuton riemua ja tuskaa! Vaan kyllä ne tavarat sieltä paikkansa löytävät. Kuvat ovat riemastuttavat! Ja ihana tuo sinun sininen sohva ja torkkutilanne. Niin aitoa!
ReplyDeleteAurinkoista viikonloppua ja energiaa!
Siinäpä on rouvalle hommaa pariksi illaksi. ;) Muuton ihanuus ja kauheus samassa paketissa. Kyllä siinä muutamat torkut tarvitsee välissä, että saa lopulta urakan päätökseen. Tsemppiiiii!!!
ReplyDeleteSina olet kylla uskomaton!Siella ne on,kaiken sotkun keskella -kukat maljakossa!
ReplyDeleteVoimia jarjestelyyn.
Voi jee! Ihan mahtavaa, tuosta kaikesta ei voi seurata muuta kuin huikean kaunis koti <3 Ja siellä se jossain sopivasti vilahti myös sininen nojatuoli :D Voimia urakkaan (ja tilkka viiniä, maybe?)!
ReplyDeleteAuts. Näyttää pienoisen kaaottiselta :) Mutta voi, että se on ihanaa kun kaikki on taas paikoillaan. Ja hienoa, että kamat ovat turvallisesti perillä. Tsemppiä.
ReplyDeletePäikkäreitten jälkeen jaksaa taas.Onni että on hyvät unenlahjat :)
ReplyDeleteVarmaan jännä tunne kun nuo kaikki Afrikan aarteet tulevat Suomeen. Näen taas ihanan sinivalkoisen kannun. Tulet varmaan ikävöimään niitä ihania ruusuja, joita sinulla oli joka nurkassa siellä Keniassa.
ReplyDelete