Wednesday, 11 November 2015

me and my boots



Puolessa välissä hyvää viikkoa. Paras hetki käsillä, keittiön sohvalla, tenavat iltapuuhissa, iso maitokahvi ja telkkarista tulee mun ehdotonta top-tosi-teeveetä. Juu, tunnustan, tykkään seurata tätä tragikoomista presidenttikilpaa siellä kaukana lännessä. Joka debaatti on tähän mennessä katsottu, ja nyt meneillään tämä eilisen paneelin rääpiminen ja analyysi. Leipää ja sirkushuveja in deed.

Omaan arkeen on tullut viime viikkoina mukava uusi särmä. Entinen oma Bermudani eteni rutiininomaisesti kolmiolla duuni, lidukan leipäjono ja hellan edusta – kaikki tässä samoilla kulmilla, illasta iltaan. Mutta nyt viime viikkoina on iltavuoro tehty kaupan tiskin takana Turun ydinkeskustassa, ja miten ihana lisuke onkaan pörrätä kaupungin hämyssä töiden jälkeen. Tehdä kierros kanssakauppiaiden ovien raoissa sulkemisen aikoihin, kuulostella symboolisesti päivän saldot kynnyksen yli ja toivotella illan jatkot. Ja mikä parasta, kotimatka taittuu jalan. Tosin pakon sanelema juttu, sillä keskutassa parkkipaikan hakemisessa menisi ikä, ilta ja elanto. Joten olen heittäytynyt autottomaksi.

Kotimatkaa kertyisi kolmisen kilsaa ja risat noin varovasti arvattuna, suorinta ja valoisaa väylää. Mutta nämä iltapromenaadit ovat omia herkkuhetkiäni, tutkimusmatkoja pimeisiin puistoihin, mukulakivikujille, läpi sisäpihojen ja historian havinoiden – iltasumulla ja kiiltävällä asvaltilla. Jokiranta, Tähtitornin mäki, Vartiovuori, Vanha Suurtori, Kupittaan puisto, you name it, I know it. Mutkia matkassa, mitä enemmän sen parempi. Nuuskin iltaa, kurkin kaukaa ihmisten keittiöihin ja iltapuhteisiin telkkareiden sinisissä valoissa, nyökkäilen koirille, tervehdin tuntemattomia. Saa sataa, vällyä ylle, huppu korville ja rukkaset kyynäriin. Ensilumen myötä käsilaukusta kaivetaan kotimatkalle laamapaita. Ja laamahousut.

Nyt, telkkarin kandidaatit jääköön oman onnensa nojaan, suuntana sauna ja sitten kainalo. 
Gnite, good people. 

7 comments:

  1. Jännästi nyt tekis mieli lähtee kävelylle tonne pimeeseen :D

    ReplyDelete
  2. Jännää miten löydät kiinnostavaa tästä meidän masentavimmastakin vuodenajasta! Muista kuitenkin olla varovainen siellä pimeillä kaduilla, vaikka ei Nairobin vaaroihin voikaan verrata.Mielenkiintoinen näyteikkuna tuo Tyttö & Vuohi!

    ReplyDelete
  3. Turku on kiva kaupunki astella - siellä asuu meidän perhettä ja on aina hyvä syy poiketa. Työmatkani taittaa autolla - (50 km sivu) ja siitä tykkään todella - aivot nollaantuu iltapäivällä ja herää aamupäivällä. Mikäli asuisin kaupungissa niin juuri tuo olisi mieleeni mitä kuvailit.

    ReplyDelete
  4. Niin tuttuja kuvia! Sateellakin Turku lumoaa. Sinulla on kiva matka kotiin, ei liian pitkä, juuri sopiva. Hyötyliikuntaa ja happihyppelyä samalla.
    Ja miten tykkäsinkään tuosta, kun kirjoitit: "Tervehdin tuntemattomia". Tuo tervehtiminen tuo minulle niin mieleen Irlannin aikani, pienessä Navan-nimisessä kaupungissa asuin ja siellä kaikki tervehtivät toisiaan. Ei minua moni tuntenut, mutta tervehdystuttu olin kaikille.
    Tervehtivätkö tuntemattomat takaisin sinulle Turussa? Pitäisikö itsekin tuota kokeilla? :)

    ReplyDelete
  5. Näin syksyisinkin ja sateella TUrku on kaunis kaupuki.

    ReplyDelete
  6. Varför Paris? Vi har ju Åbo 😊 tykkään!

    ReplyDelete
  7. Hienosti löydät arjesta mukavia valopilkkuja! Kuvasi ovat aina niin tunnelmallisia!

    ReplyDelete