Thursday, 24 October 2013

Wild Love


Sallikaa safaria vielä kerran ja sitten palaudutaan taas takaisin kotinurkista tarinoimaan;).
Takaisin sohvalla ja tällä kertaa tuliaisina aimo jetlag, vaikkei varsinaista matka-aikaa kertynyt kuin muutama hassu tunti. 
Nukkutunteja sitäkin vähemmin.

Kyllä näytti Kenia taas sitä kaikkein kauneintaan. Päivä ykkönen ja kakkonen olivat kuin satukirjasta: meidän leiri akaasiametsikön aukiolla, horisonttia, aamukahvit ja brunssinakit kasteisella savannilla, päivät ajellen ja kuvaillen, illaksi takaisin leiriin ja gourmeet loihdittiin tulilla samalla kun kuunneltiin öisiä ääniä ja hörpittiin kuplia. Just perfect.

Päivä kolmonen toi tullessaan äksöniä. Siinä kun venyteltiin ja keiteltiin sumppeja aamukuudelta puolihämärissä, niin leirille tupsahti kaksi urosleijonaa. Leijonaveljekset tuijottelivat meitä verkkaisesti, enkä usko lainkaan, että katseissa oli mitään muuta kuin valjua ärsyyntymistä. Todettiin pian kuitenkin, että on parempi hipsiä autoihin ja usuttaa kaverukset savannille meitä härnäämästä. Näin tehtiin. Se sitten siitä, hymyiltiin ja saatiin vihdoinkin ne aamukahvit, hyvä alku hyvälle päivälle.

Iltäpäivästä riistanvartijat piipahtivat leirissä ilmoittamassa, että taitaa olla parilla läheisellä leijonalaumalla jonkinsortin ristiriitaa reviirien rajapyykeistä. Oltiin kyllä kuultu laumojen heittelevän solvauksia toisilleen, mutta moisen karjunnan todistelu kuuluu safarin kuin safarin toivelistalle, joten oltiin asiasta enemminkin innoissaan kun mitenkään hädissään. Mutta lo and behold - varsinainen extreme alkoi iltakasilta. Komea leijonapariskunta saapui säkkipimeydestä leirin liepeille. Ja jäivät. Juu. Loikoilivat siinä vessateltan vieressä tuijotellen meidän t-luupihvejä. Ne niistä puskapissoista tai pallopeleistä. 

Vaihtoehtoina oli nukkua autoissa tai jotenkin turvata selustat. Autoihin ei mahduttu, joten hoidettiin aseistetut rangerit paikalle. Ruokaa riitti kaikille ja otettiin parit extrailtahömpsyt hermoja rauhoittelemaan. Ilta oli edelleen kaunis ja täysikuu piti valoja yllä juuri sopivasti. Taikaa. 

Nukkumaankin mentiin, ei ehkä sitä syvintä levollisinta, mutta kuitenkin. Kunnes leiskahti lempi aamukolmelta. Leijonien siis. Parikunta oli hiippaillut vielä himpan lähemmäksi, ja ryhtyivät puuhaan. Eikä mitenkään hissunkissun, vaan kissaneiti kehräsi, keikaili ja kujerteli niin äänekkäästi, että teltanseinät tärisi. Uros oli yhtä mielissään ja voi sitä rakkauden karjuntaa. Me taas tuijoteltiin nailonkattoja miettien miten symbolista tämä turvallisuuden tunne loppujen lopuksi on, kun on parittelevat leijonat muutaman metrin päässä. Heh. 

Auringon noustessa hellästi hätyteltiin rakastavaiset vihdoin pusikon puolelle. Jossa hommat jatkui samalla hartaudella, mutta saatiin leiri takaisin omaksemmeOltiin kaikki jokseenkin nuokahtaneita koko eilinen, mutta syvällä sielunperukoissa me jokainen tiedettiin miten oltiin onnekkaita: saatiin todistaa sitä kaikkein ihmeellisintä luontoa, sen voimaa ja rakkautta:) 

Tässä taas kylliksi tätä tällä kertaa. Takaisin maan pinnalla ja arki rocks.

Ja tämä viimeinen tärähdys oli legenda jo syntyessään:

62 comments:

  1. Aivan upeita kuvia ja vielä upeampi tarina. Lucky you!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Lucky us in deed, ja muistetaan nipistellä jottei unohdeta;)

      Delete
  2. WAU! Ja mua kun pelotti eilen illalla ihan vain vähän rauhattomamman kaupunginosan läpi iltapimeässä juostessa. Tais olla vähän turhaa. Ootte kyllä niin etuoikeutettuja siellä, kun pääsette elämään tuolla ihmeellisen, meille niin kovin eksoottisen villin luonnon keskellä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Itse asiassa sitä vasta hoksaa tilanteen jännittävyyden ihan oikeasti, kun istuu turvassa kotisohvalla;) Mutta oli kyllä aika hiukeaa, ja harvinaista. Huh.

      Delete
  3. Voi Jaana, miten u p e a a, uskomatonta ja unohtumatonta! Sinulle annetaan lapiolla, ei kauhalla ; D Nyt on sitten draivia töihin, eikö vaan?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Lapiolla jees, ja drivia kyllä!

      Delete
  4. Voi vitsit, oli varmaan uskomaton kokemus! Täällä joskus törmää siileihin samoissa puuhissa, mutta ne ei kyllä ole yhtä äänekkäitä! Seeprannaamakuva on mun lemppari! Halauksia sumuisesta ja pimeästä Turun aamusta <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Isot rutistukset Turun sumuun:). Maailman paras sumu.

      Delete
  5. Eihän tässä voi kuin huokailla onnelllisena sinun puolestasi! Kuvat ovat niin upeita jälleen kerran, puhumattakaan kokemuksistanne! Minä tässä seurasin juuri oman kissani pelokasta / innokkaan uteliasta lähtöä tuonne syysmyrskyn ja sumun joukkoon. Ihanaa päivää sinulle ja kiitos jälleen kerran! Ei voisi parempaa aamukahvi seuraa olla, kuin blogisi!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä tämä kommenttipuoli on bloggailun ehdoton suola. Kiitos NJ ja mukavat viikonvaihteet!

      Delete
  6. Avara Luonto on yks mun lemppariohjelmista telkkarissa, mutta kyllä nää teidän safarijutut vetää sille vertoja :).

    ReplyDelete
    Replies
    1. Naureskeltiin siinä tulillä, että pitäisiko soittaa iltalehdelle ja saada lööppi suomalaisten seikkailusta;)

      Delete
  7. Mahtava kertomus! Kiitos kun kerrot meille mielenkiintoisesta elämästänne!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi kiitos, kun jaksatte hengailla mukana;) ja usko pois, että niistä arkiaamuista uupuu kaikki mielenkiinto, mutta viikonloppuisin sitten otetaan ilosta irti, kun siihen on mahdollisuus;)

      Delete
  8. Voi Jaana...kiitos kun pidät blogia!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi Sanna, kiitos itsellesi ihan samasta!

      Delete
  9. Oi, voi ja aah miten ihana osallistua kanssasi safarille... lisääääääää :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Iso kiitos! Parit keikat on jo buukattul, joten perästä kuuluu;)

      Delete
  10. Wau! Kiitos kun jaat tämän kaiken meidän kanssa!

    *syvää huokailua*

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jotkut tarinat on vaan niin tarkoitettu jaettavaksi. Tämä tuntui juuri siltä <3

      Delete
  11. Olipa lumoava tarina kuvineen! Kiitos!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu, juttu kuulosti hiukan sellaiselta 'olipa kerran'-sadulta, mutta tällä kertaa joka sana oli ihan totta;)

      Delete
  12. WAU! Mahtava tarina ja vahintaan yhta upeita kuvia, asut kylla ihan unelmapaikassa kun paaset tallaisille reissuille, kasittamattöman mieletönta.

    ReplyDelete
  13. Mielettömän upeaa ! Ja mä en olisi nukkunut varmaan sekuntiakaan. jos pari jellonaa olisi kankaan toissa puolella :) Kyllä teillä on niin hienot paikat missä käydä ja nuo kuvat <3 , sanat ei riitä !

    T: Kirsi

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä siinä muutama ajatus vilahti mielessä, mutta onneksi olivat kissat kiinnostuneita vain toisistaan! ;)

      Delete
  14. Yes ZIMBAT ovat söpöjä, kokemusta lähes vastaavasta, mutta hellyyttävintä on viimeisin kuvan "Priskilla ja TomTom" (= HeSassa aikoinaan esiintyneet sarjakuvahahmot)......................Iloa ja leppoisaa oloa ja paljon niitä kuvan "suukkoja"!

    ReplyDelete
    Replies
    1. ;) Suukkoja piisaa kyllä, mutta nyt sait mielenkiinnon ylle noista sarjakuvahamoista. Pitää lähteä googlailemaan;)

      Delete
  15. Ihan käsittämättömiä tarinoita akaasian alta! Ei voi kuin ihastella huokaillen ja välillä hengitystä pidätellen, kun lukee näitä sun tarinoita tosielämästä ja katselee huikeita kuvia. Kerta toisensa jälkeen. Ihana seikkailu teillä jälleen, varmasti muistatte tuon ikuisesti. Ja minä olen täällä taas aavistuksen verran vihreämpänä. Voi elämä, mä haluan pian takaisin Itä-Afrikkaan! Sitä ennen, KIITOS NÄISTÄ VIRTUAALISAFAREISTA! :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Nyt vaan safaria buukkailemaan, miksei! ;) Kuvat hakkaa ne tuhat sanaa, mutta safari on livenä vielä million times better!

      Delete
  16. Voi Jaana kiitos taas mahtavasta nojatuolimatkasta sinne safarille! Aivan upeita kuvia ja mikä tunnelma ollut yöntunteina leijonien ääniä kuunnellessa. Mukava lukea näitä kuulumisia kuvien kera! Terveiset perheelle tältä Fredin perheeltä

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin kiva, kun maltat piipahdella täällä! Ja kivakiva kun vielä tykkäätkin;) Rutistukset sinne koko teidän poppoolle!

      Delete
  17. Huikeaa! Ja pelottavaa samalla, telttakangas ei taida kauheasti leijonilta suojata! Olette onnekkaita, kun saatte tuo kaiken livenä kokea :-)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niinpä, kyllä se nailoni on niin symboolista suojaa kuin vain voi olla;) Aika pikkuruiseksi sai itsensä tuntea sen äksönin keskella, mutta speciaalia oli kaikesta huolimatta!

      Delete
  18. Minä olisin varmasti valvonut autossa, enkä todellakaan kuunnellut teltassa villiä lempeä:).

    ReplyDelete
    Replies
    1. Usko pois, että auto kävi mielessä muutaman kerran, mutta rangerit lupailivat turvan - joten telttasänky patjoineen tuntui loppujen lopuksi houkuttavammalta. Kunnes se totinen toimi alkoi ja eihän sieltä teltasta silloin enää minnekään menty;)

      Delete
  19. Oooo, olen sanaton! Kiitos, että otit mukaan reissuun! :)

    ReplyDelete
  20. Kyynelet tulivat kaikesta jakamastasi kauneudesta. Ja mielessä alkoi soida Elsa vapaana syntynyt -musiikki. Luonto on ihmeellisintä kaikesta.
    Nina

    ReplyDelete
    Replies
    1. Elsan tarina ja musiikki on meidän perheen ihan ehdoton suosikki - siitähän meidän ihana Elsa-typykin on saanut nimensä <3

      Delete
  21. Oi että, mikä reissu ja jännitys ja huuma ja ja ja. Siun tarinat, oli ne sitten kotoa taikka safarilta, on niin innostavia ja aina niin upeita kuvia! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Vivi, arvaa vaan, että nyt taas arjen keskeltä on tulossa niitä tuikitavallisia kotitarinoita;) vaikka mieli niin safarille halajaisikin!

      Delete
  22. Huikeeta ! upeita kuvia jälleen kerran , Eipä taida moni päästä todistamaan tuollaista luonnon näytelmää /elämää ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos - ja totta, eipä ollut ihan normireissu, ja oltiin ihan tavattoman onnekkaita - kaikesta tärinästä ja värinästä huolimatta;)

      Delete
  23. Ihan huikeeta jälleen, Kiitokset matkakertomuksesta ja upeista kuvista. Syksyiset terveiset! Mirjo xx

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Mirjo - isot halaukset sinne teille kaikille!

      Delete
  24. Sanotaan nyt vaikka, että: Sallitaan!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! Aina välillä pistää miettimään, että jaksaakohan kukaan näitä iänikuisia safaripläjäyksiä, mutta onneksi ei ole vielä kyllästyminen ihan maksimissaan ainakaan;) suloista viikonloppua sinne!

      Delete
  25. Uskomatonta! Kiitos kertomuksesta, saatiin mekin olla mukana;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. My pleasure, kiitos - ja tuli iso hyvä mieli;)

      Delete
  26. Ihan kuin jostakin elokuvasta käsikirjoituksen mukaan...mutta kun ei ookaan vaan on ihan oikeaa elämää! Huikaisevaa! Rohkeita olette ja ah niin onnekkaita. Siitä kiittelen että blogisi olen löytänyt! -Anne

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voih, minä täällä kiittelen, kun tänne asti löysit! Mukavaa viikonloppua!

      Delete
  27. Ihan huikeita kuvia taas ja mikä tarina! Siis ihan käsittämätöntä! Ja hyvä että ootte kaikki kunnossa ettekä joutuneet selvittelemään rakastavaisten välejä vaan saitte vain todistaa rakkauden rajua voimaa <3 Sulla Jaana toi sanansäilä on hyvässä terässä ja kamera hyvissä käsissä. Ihana lukea sun tarinoita jotka on sävytetty näin kauniilla kuvilla. Verkkokalvoni lepäävät :) -elsa

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Elsa, iso kiitos. Et usko miten hyvä mieli näistä kommenteista tulee. Ruudun tällä puolen kehrätään <3

      Delete
  28. Aina vaan ihanan huikeita kuvia , kiitos niistä

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos kuuluu teille kun niitä katsomassa käytte!

      Delete
  29. Tuo kolmas kuva on kaunein mitä olen pitkään aikaan missään nähnyt! Vetosi minuun täysillä. Olipa mukava löytää blogiisi, ja eikun tutkailemaan lisää.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Isosti tervetuloa ja kiitos piipahduksesta! I hope you like what you see;)

      Delete
  30. Mahtavaa! Voi kun joskus pääsisi itse kokemaan jotain vastaavaa! Vai ei puskapissa houkutellut :D

    ReplyDelete
  31. Oh how lucky you are. My absolute dream holiday. So envious simply stunning photos

    ReplyDelete