Wednesday, 16 October 2013

Pormestari matkoilla

Mua on viime aikoina mukavasti muisteltu täällä blogimaailmassa, ja parit kivat haasteet on plakkarissa. AnuElinan ihana haaste haaveista on työn alla, mutta vaatii vielä hellävaraista jäsentelyä. Pastellimajan Hannan kutsu kaivella menneitä osui kuin nappi silmään näin keskiviikon iloksi; kutsussa pyydetään esittelemään kippo tai kapine, joka on ollut alusta asti matkassa.

Kun kapiot ei kelpaa, niin piti oikein syvästi pohtia, että mitä sieltä Tampereen Pinninkadun kuudentoistaneliön opiskelijaboxista olisi tarrautunut matkaan niin, että se olisi vieläkin iskussa, elossa ja käytössä neljännesvuosisadan jälkeen. Ja tänään mukana akaasian alla.

Näihin vuosiin mahtuu monen monta kotia, pysyvämmin kuudessa eri maassa, neljällä eri mantereella, ja kontit ovat kulkeneet sen mukaisesti. Ja sitä rompettahan on raahattu. Moni kotimainen kulho on kierrätetty muutamat valtameret sinne sun tänne, välillä taas koteloitunut turkulaisessa autotallissa, kunnes taas konttiin ja matkaan mars. Yhdessä vaiheessa meidät tavarat, ja muuten osittain lapsetkin, oli erinäisissä nyyteissä akselilla Turku – Amman – Pretoria – Nairobi. Mutta nyt koko armas omaisuus, plus piltit, on yhden katon alla. Huoh. Yhden kerran aion vielä suostua muuttomiesten armoille, sen yhden vihoviimeisen kerran ja vain menolipulla. Tulipahan tunnustettua, ja taidettiin livetä jo sen toisenkin haasteen puolelle:)

Mutta yksi kapine on ylitse muiden. Ja taitaa olla se ihan ainut yksilö kaikessa tässä kamakaaoksessa, joka on aidosti haasteen kriteerit kattava. Itse ostettu, monen kuukauden opintotuilla maksettu, hartaasti rakastettu. Maailmaa nähnyt ja helposti sopeutunut.

Pormestarintuoli.



Huonekalujen aatelia ja aito askolainen. Kertaalleen entisöity, tosin jo senkin koommin reissussa repaloitunut – joten apuun tuli Wanga ja uudenuusi valkoinen huppu.  Tuoli on aina ottanut paikkansa kyselemättä tai mukisematta. Matkan varrella on kavereiksi tarttunut kaksi tuolia lisää ja yksi sohva (pormestarivuodesohvan fifties-mekaniikka on muuten lyömätön).  Kaikki yhtä rakkaita ja esittelynsä kyllä ansainneet. 



Kihisen uteliaisuudesta ja niinpä olisi ihanaa kuulla muilta leideiltä - varsinkin ulkosuomalaisilta - että mitä sinne maailmanääriin on raijattu. Ja mitä kauempana, sen parempi. Kun täältä katsottuna koko maailma on kaukana, joten napatkaa kotimaisetkin haaste omaksenne, jos aika antaa periksi.

Viikko puolessa, helle kyytipoikana ja safarisuunnitelmat purkissa.

More to follow. Much joy.

39 comments:

  1. No hipheijaa, sattuipa sopivasti. Tulin blogiisi, tällä kertaa haastetta jättämään, ja tässähän tämä postaus odotti, joten tulehan kurkkimaan:

    http://tarja-snowland.blogspot.fi/2013/10/uusia-kuvakulmia-arjessa.html

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jeps, piipahdin ja mukaan otin valtavan kivan jutun;) Suuren suuri kiitos ja perästä kuuluu taatusti, tuota pikaa. x

      Delete
  2. Sinun blogi on kyllä ihan suosikkini, saat aina niin hyvälle tuulelle, kiitos! Monet matkat olemme mekin taittaneet, ensin molemmat erikseen ilman lapsia ja nyt lapsien kera. Jos mikään muu ei ole ollut pysyvää niin tietyt valokuvat. Ne kulkevat aina matkassa minne sitten menenkin. Kaikki muu oikeastaan on matkan varrella muuttunut, mutta tästä viimeisimmästä muutosta lähtien muutamat taulut kulkevat aina mukana. Ne on ne tärkeimmät, anopin tekemät grafiikat, kovasti tärkeät. Ihanat.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Madamelle! Kyllä valokuvat on niiden kaikkein rakkaimpien joukossa ihan ilman muuta. Ja mitä tulee tauluihin, niin samat täällä. Tauluja on hankittu matkojen varrelta, ja kaikilla on tarinansa - ja kulkevat aina mukana. Sama matoilla. Mussa pilee pikkuruinen mattofriikki, ja mattoja on läjätolkulla. Vanhoja ja värikkäitä, ostettu basaareista ja turuilta, jopa suoraan kotien lattioilta;). Ja muuten, oman anopin grafiikat ovat tietysti arvokastakin arvokkaampaa.

      Delete
  3. Voi hitsi mä kadehdin sulta tuota Wangaa;) Pormestarintuoli on kyllä sellainen aarre, että kannattaa mukana kuljetellakin - ja antaa sille uusi vaatekin tarvittaessa. Itsellä ei ihan tuollaisia aarteita ole mukana kulkenut, mutta on sentään joitain tavaroita, joita ensimmäisestä vanhempieni kodista muutosta lähtien olen mukanani kuljettanut. Taidanpa ottaa haasteen vastaan, vaikka muutot ovatkin vain näitä kotimaan muuttoja;)
    Oikein hyvää viikon loppupuolta - minä syyslomailen muutaman päivän!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ota toki haaste vastaan! On itse asiassa tosi kiva katsella ympärilleen ja miettiä hiukan näiden tavaroiden ja mööbeleiden historiikkia. Itsellekin paljastui vasta eilen, että totta tosiaan taitaa pormestari olla se ihan ainokainen, joka on reissussa pysynyt ensikodista lähtien. Suloisia syyslomia sinne!

      Delete
  4. Ihana tuoli, on kaikki reissunsa ansainnut - ja huppu pukee myös vanhaa herraa ihan mainiosti :)
    Nautinnollisia helteitä ja safareita sinne, täällä saa kuulemma kaivaa jo kohtapuoliin lumilapion naftaliinista, sellaisia kummia lupailivat (=uhkailivat) säätiedotuksessa...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Helteestä ruskaan ja ensilumeen. Kuulostaa vaan niin ihanalta! Eikä tämä ole mitään nostalgian rapinaa, vaan ihan oikeaa kaipausta kirpeisiin aamuihin ja siihen ihanaan ensilumeen.. tosin siitä seuraavaa räntää ei kai voi kukaan tosissaan kaipaille;) Mukavaa torstaita!

      Delete
  5. Voih, munkin opiskelijaboxi oli pari vuotta Pinnillä! Pikakelauksella ei nyt keskellä yötä tullut mieleen sieltä vielä kovin paljoa nykykodissa löytyvää (noiden jo mainittujen valokuvien lisäksi), mutta saletisti katselen seuraavat päivät kotia uusin silmin... Pari Marimekon pyyhettä (ovatpa olleet hyvää laatua silloin parikyt vuotta sitten) ja Pekka Paunilan kauniit värilkkäät juomalasit ovat ahkerassa käytössä edelleen, mutta mööbelipuoli taitaa olla mennyt muutoissa ihan uusiksi. Tosin en nyt mäntypuista leveää parvisänkyä juuri enää kaipailekaan ;). Eilisiltainen puhelu myös pisti ajatukset pikakelauksella että mitä nyt lähtisi mahdollisesti kontissa maailmalle ja mikä ei...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niinpä, ihana Pinnis! Taisin olla ylimmässä kerroksessa ja maisemana koko Tampere! Marimekko on kyllä sen sellainen aarrekonsepti, ja sitä löytyy pyyhkeissä ja vauvanvaatteissa.. ja kaikki on tallella ja mukana kulkevat. Ajattelin jopa kierrättää seuraavalle sukupolvelle;) Nyt heräsi mielenkiinto siitä puhelusta, onko kontin pakkaaminen edessä??!! ;) Mitä, minne, kerro;)

      Delete
    2. Mahdollisesti on edessä ja varmasti kerron jos näin käy. Homma liittyy siipan duunikuvioihin ja niistä pitää aina olla hys-hys. Vähän kuin ois tietämättään nainut salaisen agentin ;)

      Delete
  6. Pormestarintuoli on tosiaan paikkansa ansainnut! Aika hyvin, että on kestänyt kaikki muutot ja käytön :-)
    Hienosti sujahtaa sisustukseen kuin sisustukseen ja tyylin kuin tyyliin. Hauska on myös tuo kukkateline? mikä on tuolin vieressä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Vihdoinkin takaisin linjoilla ja saa taas tulle tänne juttelemaan - ihanaa! Olen ihan samaa mieltä - pormestarintuoli on ikuisuusklassikko ja sopii joka huusholliin;) Ja se pytty siinä vieressä on puinen kirnua muistuttava pytty. Yhdestä puusta, käsintehty, paikallinen ja vanha. Ehdoton lemppari sekin!

      Delete
  7. Veikkaisin, että aika harvalla meistä on opiskelijaboksista seurannut mukana yhtään mitään (paitsi monenkirjavia muistoja :)), joten Pormestarin tuoli on kyllä melko harvinainen aarre.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kaipa se on sitä, kun sen omilla rahoilla osti ja kyllä sitä on vaalittukin! Ja mukana raahattu;)

      Delete
  8. Löysin tänne sun blogiin muutama kuukausi sitten! Ihania kuvia ja juttuja aina!
    Me on muutettu vain ristiinrastiin täällä Euroopassa, mutta nyt kun aloin miettiä niin valokuva-albumeista olen tainnut pitää kaikista parhainta huolta kaikkien muuttojen yhteydessä. Mieleen tuli yksi vaalea korituoli, se taidettiin ostaa ihan ensimmäiseen yhteiseen kotiin. Se taitaa paljastaa, että on siitä hiukan aikaa kulunut. ;-) Korituoli on tosin tällä hetkellä työpaikan toimistolla, koska se ei oikein istu nykyiseen sisustukseen, mutta on edelleen liian hyvässä kunnossa pois heitettäväksi ja tosiaan tunnettahan siinä on enemmän kiinni, koska malli ja väritys itsessään ovat yhteensä aika passee... Muuten ei taida olla enää niiltä ajoilta muuta tallessa kuin pari kattilaa ja muutama pellavainen valkoinen tabletti, joissa on hiukan "pitsireunaa" mukana. Ne on ihan ehdottomia suosikkejani edelleen ja jatkuvassa käytössä, vaikka niitä on pestykin niin paljon, että luulisi opiskelijabudjetille sopineen halpakauppamatskun jo kuluneen kauan sitten puhki.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihan ensiksi - kovasti tervetuloa tänne meidän huushollin hullunmyllyyn:) Kävin vastavierailulla ja tulen taatusti toistekin! Valokuvat on tottakai rakkaita kaikille, meilläkin on laatikkotolkulla paperikuvia ja sitten vielä viimevuosien digikuvat. Mukana kulkevat aina. Mutta kyllä on kumma, miten vähän sitä tavaraa opiskelijaboxista on mukana loppujen lopuksi. Mutta onneksi on pormestari;)

      Delete
  9. Kaunis tuoli. :) Siulla on aina niin ihania kuvia. Varsinkin nuo kuvat teidän kodista. Jotenkin niin tunnelmallista ja nuo kaikki kukat pisteenä iin päälle. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ja niitä kukkiahan täällä piisaa;) Kiitos kivasta kommentista!

      Delete
  10. Mä muutin ensimmäiseen opiskelijaboksiin Turun ylioppilaskylään vuonna -87 ja sinne oli sitten saatava perushuonekaluja kuten ruokapöytä tuoleineen, nojatuolit, TV-taso, kirjahylly ym. Vaikka budjetti paukkui, niin ekstraksi halusin korituolin, sillä meillä kotona ei koskaan ollut ollut korituolia ja ne oli musta niiiiiin ihania. Kaikki muut romppeet ovat menneet maailman tuuliin, mutta korituoli mulla on vieläkin. Se kävi meidän kanssa myös Moskovassa, joten on jonkin verran maailmaa nähnyt yksilö :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Korituoleissa on kyllä jotain taikaa, sillä monella on juuri ne rottingit pysyneet matkassa mukana;) Hyvä niin! Ja olen kuule ylioppilaskylässä asunut lapsuuttani, Inspehtorinkadulla ja laskettiin mäkeä siinä nykyisen Karibian nurkilla;)

      Delete
  11. Ihana tuoli ja hyvä että on pysynyt matkassa mukana. Mua alkoi kiinnostaa tuo kuusi eri maata ja neljä mannerta osuus, jos vaan viitsit kertoa menneisyydestäsi, niin ilolla joskus lukisin :)

    Miten niin utelias? Kirsi

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voih;) On asuttu kolmisen vuotta Englannissa, saman veraan Irakin Kurdistanissa, vuoden päivät vierähtänyt Australiassa sekä Etelä-Afrikassa ja nyt takana pitkälti toistakymmentä vuotta Keniassa. Asunnot ja osoitteet on ollut myös Jenkeissä ja Puolassa, mutta lyhyempia keikkoja, joita ei lasketa:) Koko lapsuus ja koulut on käyty Suomen Turussa. Ja sinne on hinku takaisin, kovastikin. x

      Delete
  12. ihanat postaukset täällä taas, samaa rumbaa on ollut täälläkin, hiukan reissua ja kaukoäitiyttä, onneksi jo ohi ja alkaa syysloma, jippii. Tosin tunnollisen ihmisen tavoin juuri loman kynnyksellä alkaa nokkakin tuhista, mutta joka tapauksessa nyt nautiskellaan kynttilöistä, hyvästä ruuasta ja yhdessäolosta. Kivoja kuvia sinusta ja kodista, täällä on aina niin rentouttavaa käydä, kiitos ja mukavaa viikonloppua.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Toivottavasti ei vienyt flunssanpoikanen petiin asti syyslomaa pilaamaan! Kiva kun piipahtelet ja kommentit on aina niin mukavia.

      Delete
  13. Meitä on tänne Keski-Eurooppaan seurannut Domus Academican muistaaksen seitsemäntoista neliön opiskelijaboksista nojatuoli, askolainen sekin, sekä kaksi Pentikin pientä kulhoa. Nojatuoli palvelee tällä hetkellä tyttären huoneessa, ja kulhot, joista opiskelijoina söimme mysliä, toimivat astioina kurkku- ym vihannessiivuille. Tämä havahduttaa minut siihen, kuinka lautaskoot ovat todellakin kasvaneet aiemmasta. Pentikin 80-/90-luvun taitteen murokulhon sisämitta kun on vaatimattomat 12 cm.
    Nina

    ReplyDelete
    Replies
    1. On muuten ihan totta... kipot ja kupit ovat kasvaneet ihan huimasti. Mietitään vaikka niitä niin ihania Arabian vanhoja kahvikuppeja, niihinhän mahtuu hädin tuskin yksi kunnon hörppy;) Mutta rakkaita ovat koosta huolimatta.

      Delete
  14. Mä aloin oikein miettiä, onko mulla enää mitään "aikojen alusta" pysynyt mukana? Ostin 16-vuotiaana ekat Arabian kannut ja ne on edelleen tuolla kaapin päällä, lahjaksi saamiani Arabian ja Pentikin astioita on edelleen käytössä. Samoin ammoisina aikoina itelle ostamani verhot, matto ja sängynpeite on tallessa, vaikka ei enää niin käytössä. Huonekaluista vain rottinkiset on lähteneet mukaani ja ovat edelleen käytössä!
    Hauskaa viikonloppua ja safaria?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ja sielläkin rottinkia, tämän postin myötä on todistettu, että rottinki kestää vaikka miten! Ja sulla on vaikka mitä sieltä aikojen alusta - kyllä ihania juttuja aikojen alusta kannattaakin säilytellä!

      Delete
  15. Meidän perheen ainoa "design" mööpeli on Alvar Aallon rahi, jonka ostin viimoisilla pennosillani opiskelijayksiööni Turun Köydenpunojankadulle kaaaauan aikaa sitten. Rahi on löytänyt paikkansa - tuolina, pöytänä ja milloin minäkin - niin Lontoossa, Floridassa kuin täällä Chicagon laitamillakin, jossa se on kiertänyt huoneesta huoneeseen, kerroksesta toiseen aina tarpeen mukaan. Tällä hetkellä rahi on olohuoneessa sohvan päädyssä. Mukavaa viikonloppua!
    -Tiina

    ReplyDelete
    Replies
    1. Heippa Tiina - voikun kiva kuulla sieltä! Mulla on varmaan ihan sama rahi, jota on raahattu ja joka on muuttanut muotoaan aina tilanteen mukaan. Tällä hetkellä kovasti käytössä Anjan huoneessa;) Terkut teidän kaikille ihanille sinne!

      Delete
  16. Me tultiin Turkkiin pelkät matkalaukut käsissä. Ei siis taida olla tallessa mitään sieltä alkuajoilta. Jotakin juttuja on hillottu mummolaan, mutta luulen, että harva niistä pääsee taloon ensi kesänä. Ehkä joku lamppu kuitenkin ja kellariin hillotut astiat?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kannattaa katsella niitä hillottujakin hiukan sillä silmällä - tiedä vaikka miten näyttäisivät ihanilta ensi kesän muuton myötä;)

      Delete
  17. Ensimmäiseen asuntoomme ostimme mieheni kanssa neljän hengen pirttipöydän ja penkit (melkein 40 vuotta sitten!). Halvin oli sellainen, jonka pinta oli käsittelemätön, joten ostettiin se ja päällystin sen sitten marimekon kerniliinalla. Jossain vaiheessa maalasin kaikki punertavalla lakkamaalilla ja niistä tuli ihan rumat. Sitten taas vuosien kuluttua tein valtavan työn kun hioin sen lakkamaalin pois ja käsittelin kaikki osat kauniilla puuöljyllä. Kaikki vaivannäkö koska en millään halua luopua näistä rakkaista esineistä. Nyt ne ovat yläkerran vierashuoneessa, mutta seuraaavat meitä sitten viimeiseen eläkeasuntoomme, jonka pikkuruiseen keittokomeroon ovat sitten taas ainoa sisään mahtuva järkevä ruokailuryhmä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihana tarina! Juuri niin, rakkaat tavarat kulkevat mukana, ja onkohan mitään suloisempaa kuin pirttikalusto, ihan totta! Itse olen pitkään haaveillut kunnon pirtin penkeistä keittiöön pöydän äärelle jotta mahtuu omat ja muiden tenavat. Niitä voisi sitten maalailla tai lakkailla tilanteen mukaan, tai vaikka vuodenaikojen;)

      Delete
  18. Opiskelijaboksista ei taida olla mitaan mukana, mutta sen jalkeen on kylla yhta ja toista (suomalaista) tekstiilia, purkkia ja purnukkaa kuljetettu paikasta toiseen. Osa paivittaisessa kaytossa ja osa sailottyna aarrekaappiin. Osa Suomesta roudattua, ja osa paikan paalta hankittua.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voih, aarrekaapin tahtoisin minäkin! Ja kun puhutaan purkeista ja purnukoita, niin niitäkin muuten löytyy... ja taitaa olla joitain Nuutajärven lasikippoja ihan opiskelija-ajoilta lähtien. Käytössä ja yhtä ihania aina vaan;)!

      Delete
  19. No mites pääsi tämä posti menemään multa ohi.. Vai sellainen prmestari-aarre teidän matkassa kulkee! Kiva postaus ja itse jäin miettimään samaa kuin Kirsi, teidän seikkailua ympäriämpäri, kuulostaasiltä, että siitä olisi kiva kuulla lisää :)!

    ReplyDelete
  20. terveiset Malesiasta! Tänne on raijattu Arabian astioita, pyyhkeitä, kirjoja, kirjoituspöytä, indonesialaisen hotellin kaappi (kävi ensin Suomessa), Intialainen matto ( kävi ensin Suomessa)...katso blogiani Malesiasta...www.menopaluumaailmalle.blogspot.com

    t . Sari

    ReplyDelete