Helpotuksen huokaus


Tiedätteko tunnelman kun on joku jumalattoman iso juttu on hoidettu alta pois? Sanotaan vaikka jonkinsortin kabaree, esitys tai muu soolo. On panostettu ja detskuja hiottu iltatolkulla, henkisesti valmistauduttu pitkään, stressattu ja hermoiltu, vuoden tärkein gig, yleisönä vip poikineen, harjoiteltu sanomaa ja äänenpainoja, sanakäänteitä ja argumentteja, puku prässättynä, tukka tupeerattuna, hulipunaa juuri sopivasti – ja olo kuin giljotiiniin menossa, kuitenkin innostuksen siivillä. Surrealismia. Valokeila on kuin huumetta. Siitä nauttii ja sitä kammoaa samaan aikaan. Meikäläinen ainakin. 

Ja kaiken huipuksi vielä maanantaiaamu, kylliksi haastetta ilman kommervenkkejäkin.

Meni miten meni, ohi on. Preppailuun tuhrattiin koko viikonloppu ja risat, mutta en kompastunut, en oksentanut. Sain taputukset ja taisin jopa vakuuttaa osan katsomosta. Ja nyt  olo on kevyt ja maailma on just about maailman paras. Itsekritiikki heiluttaa lippuaan, ja nolotukset koputtaa takaraivoa, but so what. Tehty mikä tehty. Ohi on.

Nyt voin taas palata arkeen, olla henkisesti läsnä kotona, tuijotella pilviä, hymyillä portinvartijoille, nauttia hyvistä yöunista - ja nipistää aikaa myös virtuaalimaailmaan. I am back.  

Comments

  1. Tiedän tunteen, niin kamalaa, mutta toisaalta ihanaa!
    Ja se fiilis, mikä tulee tuollaisen rupeaman jälkeen ;-D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jups, kunhan ei liian usein:) Kiitos taas kommentista!

      Delete
  2. Nättinä olet lavalla ollut, kuin Oscar gaalaan menossa. Meni varmasti todella hyvin, mutta MISTÄ sinä siellä lavalla puhuitkaan?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Noh, sitä sun tätä, sieltä sun täältä. Kaksi sanaa sen kaiken kattanee: organisaatiouudistus ja rahoitusneuvottelut. Sellaista suloista. Terkut!

      Delete

Post a Comment

Popular Posts