Food Fanfare
Tässä torstai-iltaa istuen. Talo on tyhjä, takki
on tyhjä, tili on tyhjä. Takana kahden
viikon karonkka jos jonkinmoisessa menossa, kuin sadussa. Saatiin onnistuneesti
synkronisoitua toista tusinaa ulkomaalaista parasta kaveria, yhtä suurta safaria
keltaisessa rintsikassa. Siinä vaiheessa
kun viime viikolla murjoin puhtaita lakanoita kahdeksattatoista kertaa vieraspetiin,
niin tuli ihan pieni hiki - mutta sitten taas keittiöstä kaikuva iloinen kilinä
ja kolina vei mennessään.
Jokainen kimppahetki oli the best of memory
making, muisteltiin yhteisiä savanniseikkailuja, kaivattiin niitä muita kaukana
poissa, räävittiin viimeisemmät juorut ja huhut totta kai, puitiin syvästikin tätä hetkeä ja sen
lahjoja. Elonkierto on heittänyt monet meistä sinne sun tänne - tämä kerho
löysi tiensä Turkuun akselilta Bangkok-Pariisi-Amsterdam-Nairobi-Tukholma. Huima
homma; hauskaa juuri siksi ja sen
edestä.
Kun yrittää tässä sulatella yhteisten hetkien anteja
- ihan kirjaimellisesti - niin tuli oivallus, että koko reissun nimittäjä on ollut ruoka.
Syötiin hyvin, paljon ja melkein koko ajan - välillä sisällä, ulkona, biitsillä,
terassilla, luodolla, useinmiten kuitenkin keittiön pöydän ääressä. Repertuaari oli
kasvisillallisesta meksikolaiseen, picnicistä grillibonanzaan. Hiekkakakkuja. Samalla kului
lukemattomia kääryleitä brietä ja camemberttiä, purkkitolkulla viikunahilloa
ja metreittäin patonkia. Muutaman kupla kyytityttönä. Yhtenä päivänä piipahdettiin Högsåran satumaisessa
kakkusalongissa pitkällä lounaalla ja toisena tilattiin illaksi gourmekokki
meitä kotiin ruokkimaan. Parasta oli kuitenkin ihanan Chetnan täydellinen
intialainen ilta. Maailman paras curry, samosat, linssit ja perunat
sinapinsiemenillä. Yritin sinnikkäästi
laittaa reseptit talteen höyryjen huumassa, mutta kirjurin rahkeet hiipuivat ennen
kokin staminaa. Tässä puhutaan tuntien
sessiosta after all.
Hyvästit heitettiin nyt maanantaina, vannottiin nopsaa
tapaamista tietenkin.. eli kutsut on auki idästä länteen. Mutta ennen moisia, nyt
ollaan arjen armoilla. Spagetilla ja ykkösmaidolla mennään, pesukone laulaa
lakanoita ja mankeli hekumoi. Hyvä näin.
Aikaiset illat, aikaiset aamut. Ja nyt
sanoista tekoihin. G´nite good people.
Kuulostaa siltä, että olette saaneet nauttia ihan niistä elämän parhaista hetkistä taas!
ReplyDeleteOli kyllä kivaa isolla kauhalla - ja nyt jaksaa taas nauttia niistä hiljaisista hetkistä ihan uudella otteella;)
DeleteElämää isolla E:llä... luin pariinkin kertaan, kuulin liinavaatteiden hulmahduksen ja tunsin curryn tuoksun nenässäni. <3
ReplyDeleteJa siihen liinavaaterumbaan meni viikko! Joka ilta setti koneeseen, narulle ja mankeliin - ja vimpat lakanat saatiin kaappiin rullalle eilen. Että sellaista ihanaa arkea;)
DeleteJotakin samaa oli meilläkin, kun osa suvusta saapui suomenlomalle Israelista. Tapaamiset ja juttelut on ihan parasta ja aina erot tulee liian nopeaan. Uusia tapaamisia suunnitelmissa. Ja ne sun samosat! Viimeksi sain Windhoekissa...
ReplyDeleteNyt on niin iskemätön samosaresepti, että pitää vaan löytää se parin tunnin tyhjiö, jolloin ryhdytään niputtamaan piirakoita;)
DeleteNiin täydellisen ihanaa hulabaloota tuntuu olleen!!
ReplyDeleteJuuri niin, ja nyt harjoitellaan toisenlaista hulaa koulun, harkkojen ja sen ihanan arjen juttuja!
DeleteKuulostaa ja näyttää elämältä! Hyvältä sellaiselta!
ReplyDeleteKiitos, kesäeloa parhaimmillaan;)
DeleteIhanat kuvat ja kuvaukset <3 Tykkään kovasti sun sisustustyylistä. Superkodikasta, kaunista ja rentoa.
ReplyDeleteKiitos, sellaista tarinan kyydittämää sekamelskaa on meidän sisustus - koko elämän kaari on seinillä ja mööbeleissä;)
DeleteLämminhenkistä yhdessä oloa sitä välittyy kuvista. Vähän pidemmäksi aikaa jäin tuijottamaan tuota konditoria kuvaa ;D
ReplyDeleteKakkupöytä vie mielen mennessään - Farmors Cafen ihanuuksia!
DeleteIhana, niin elämänmyönteinen postaus... sai hymyn huulille täälläkin :)
ReplyDeleteKiitos Frida - kiitos! xxx
ReplyDelete