Diner Dinner

Meidänkin perhe siirtyi kesäaikaan, tosin vasta ihan hiljan. Ei nukuta yhtään enempää tai yhtään vähempää ei, mutta syödään auringon valossa ja annetaan elämän jatkua vielä illallisen jälkeenkin.  Eli näinä päivinä dinneri tarjoillaan kasin sijaan jo seiskalta, about seitsemän kertaa viikossa. Valon kutsu, fillarin alla rapisevat soratiet, heräilevän lähimetsän houkutus ja koukutus plus kaiken maailman korttelikinkerit pitäisivät meidän tenavat ja teinit pihalla kaikki illat ja koko ajan. Yhdyn moiseen täysin rinnoin – mitä tahansa muuta kuin se iänikuinen kännykkä kädessä ja pädi toisessa. Portinpielessä notkuvat kaverit ja rullalautaröykkiö keittiön portailla on maailman parasta just nyt – ja mikään ei näytä vetävän vertoja iltahulmutteluille vielä dinnerin jälkeenkin.

Kokkailu ontätä nykyä pääsääntöisesti buurin konnolla, sillä arjen iltavuorolaisena olen kotona vasta kello ruoka. Sopii sekin. Silloin tällöin suodaan keittiövuorolaiselle vapari, ja ollaan otettu tavaksi piipahdella kortteliruokaloissa ja pikkubistroissa tässä oman kodin kulmilla. Painotus sanoilla oman kodin kulmilla – tarjoilun jälkeen lapset liukenevat omia aikojaan kaveriparven viemänä ja meille vanhoille sallitaan iltahetki ja iltadrinksu kahden kesken ennen kuin käsikynkätään kotiin iltauutisiksi. Kuulostaa niin kovasti herttaiselta ja keski-ikäiseltä, mutta mitä sitä suotta kultaamaan; kuin kotiruokaa jonkun toisen tekemänä, eteen kannettuna, kelpo seura ja kotikortteli. 

Tervetuloa arki, täällä taas valmiina ;)