Sunnuntain saldo

En sano sanaakaan säästä - kaikki lienee jo sanottu niin somessa kuin monessä mielessä. Nämä on niitä keväisen kelin kepposia ihan parhaasta päästä. 

Palataan pyhätunnelmiin. Annoin eilen itselleni sunnuntain isolla ässällä. Päätin jättää kaikki loputtomat to-do-listat omiin oloihin ja ottaa nollat. Venytellä hitaasti isossa tyhjässä sängyssä, odottaa buurilta elonmerkkiä kaukomailta, syödä kerrankin kunnon aamiaisen, jättää sängyt petaamatta ja tukan harjaamatta, slow cooking, olla läsnä ja paimennella pilttejä erinäisiin treeneihin, matseihin - ja ah, partioparaatiin. Siellä väentungoksessa itkeskelin sitten räntäsateen kanssa kilpaa kun näin lippumeren ja oman tytön sinisissä. Huoh. Pikkupatriootin nostalgia.

Tunnekuohut jatkui toisessa ääripäässä ja iltapäivän kärvistelinkin jo matkakuumeessa, kovassa ja kuumassa sellaisessa. Sitä on ihan oma juttunsa haaveilla päiväntasaajasta ja trooppisista drinksuista kuin tehdä jotain konkreettista asian eteen. Paitsi kun illan suussa tuijottelin lumen kynsissä rypistyneitä terassin kesäkukkia, niin siirryin toiveesta toimeen. Meillä on juhannuksena hiki, se on nyt taattu. Sellaista semi-sponttaania säätelyä, mutta tulipahan tehtyä; illan paras sointu oli matkalippuja raksuttava printteri.