Thursday, 3 June 2021

Seeking Zen

Mielenrauha on tekniikkalaji. 

Tällä viikolla puhisee painekattilat ylikierroksilla, vaikka samaan aikaan ymmärrän, että kiehuminen on energian hukkaa ja maaliin päästään maltilla. Lauantaina on siis ne kolminkertaiset ylioppilasjuhlat pihanurmella. Kahvikestit perhepiirissä. Vaikka tilaisuus on pieni, niin juhla on suuri. Onhan tämä myös ihkaensimmäinen virallisen puoleinen sukukokoontuminen lähes kahteen vuoteen, ja ihan sallitusti Turun koronanyrkin raameissa. Paineita? Just a bit.

Viime vuoden valmistujaisiin oli buukattu pitopalvelut, kermakakut ja juomanlaskijat juhlia siivittämään. Kahden peruutuksen jälkimainingeissa siinä sitten viidestään vedettiin peruuntuneiden juhlien tilausruokia päivätolkulla - kahdesti. Pandemian sanelemista pettymyksistä viisastuneena päätin handlata nämä juhlat ihan omin voimin tällä kertaa. Hiukan kai pitäisi hien helmeillä ylähuulessa, mutta olen hämmentävän rauhallinen. 

Toki kaikki kantaa kortensa kekoon järjestelyiden osin. Viime viikonloppuna jo harjoiteltiin oikein onnistuneella otteella, samalla luontoäiti tarjoilee kauneimmat koristukset omenankukkien myötä ja sään jumalat ovat luvanneet helliä helteellä. Vanhat valkeat pellavat on jo silitetty, pesulan väki viimeistelee puvun prässit ja koiranputket noudetaan maljakoihin juhla-aamuna. Olisi ihanaa saada vielä lainsuojattomat lupiinit suurina pehkoina pöytiä koristamaan, mutta tienpientareen nuput ovat vielä ihan pikkuruisia. Antaa auringon valella lämpöä vielä pari päivää, niin ehkä lauantaina aamukasteen aikaan on sekin kukka kaunein. 

Tarjoilu hoituu yksinkertaisesti perinteisillä piirakoilla ja tuulihatuilla, makeana marenkia ja suklaakakkua, kyytipojaksi kenialaista kahvia ja kylmiä juomia. Vaikka päivän resepti kuulostaa rennolta ja suloisen kotikutoiselta, niin tässäkin paletissa tuntuu olevan tuhat liikkuvaa osaa liikaa. Aamuyön tunteina mietin kakkuhaarukoita ja mintunlehtiä, samalla kun ostoslista venyy entisestään. 

Sivusilmällä on kuitenkin ihaninta seurata juhlan sankareiden intoa ja iloa - jos itse piehtaroin logistiikan kiemuroissa, niin nuorten valmistelut pyörivät kiharoiden, helman pituuden ja iltarientojen suunnittelussa.  Kattausehdotukset on Just Perfect ja menyy kuin menyy on ihan täydellinen. Sydänalaa kouraisi isoimmin, kun Alexin armeijan loma-anomus meni läpi, Anja valitsi juhlamekokseen oman legendaarisen pikkumustani, ja Elsa syväpesi eilen koko puutarhan painepesurilla. Naapurilta saatu täydellinen papaija olkoon se kirsikka. 

Kävi miten kävi, näissä juhlissa näkyköön yhteinen kädenjälki, helisköön nuorten nauru, eläköön yhteinen ilo ja soikoon skumppien kilinä. 

We are ready, with love. 

2 comments:

  1. Ihanaa, ihanaa juhlapäivää <3 Teidän kekkerijärjestelyt kuulostavat ihan täydellisille. Kolminkertaiset yo-juhlat, no huh, teillä on todellakin syytä juhlia! Kiva kun olet palannut blogmaailmaan. Rakastan hersyvää ja elämänmakuista kerrontaasi ja kuviasi, joiden tunnelma on käsin kosketeltavissa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mikä ihana yllätys kuulla sieltä suunnasta <3 Kiitos kiitos. Jes, kiva olla taas linjoilla kirjaten muistiin perheen tiimellyksiä. Muistoja ennen kaikkea. Aivan kuten teidän ihana mökkiprojekti, miten mukavaa on vuosien päästä lueskella remontin etenemistä ja tunnelmia. Jatketaan näillä ja oikein ihanaa kesäviikonloppua - ja koululaisille suloisia päättäjäisiä xx

      Delete