Big Band Camping at Lake Naivasha

Pakkaillen, kokkaillen, pussukoita taytellen. Siina hujahti perjantai-ilta. Lauantain aamuhetkina tungettiin auto ja traileri tayteen muonaa, murkinaa ja mukavia ihmisia, ja suunnattiin jeepin kokka kohti Naivasha jarven rantaruohikoita. Mielessa mini-safari, mutta kuitenkin aidosti tahtitaivaan alla, teltassa ja tulilla. Nairobin polyista on ihan pakko paasta pakoon aina tasaisin valiajoin, ja kaiken onneksi moinen onnistuu ihan rennoin rantein. Muutaman kummun takaa aukeavat savannit ja satumaisen kauniin maisemat. Telttailu on paras tapa ottaa kosketusta siihen ehtaan ja ihanimpaan puoleen tasta mantereesta, ja onneksi muksut ovat aiheesta yhta innoissaan kuin me vanhemmatkin.

Keikka oli lyhyt, mutta niin sen vaartti:) Ja miten sita sanottiinkaan - Focus on journey, not only destination. The Great Rift Valley naytti parhaat puolensa matkalla jarvelle. Takana siintaa kuivahtanut tulivuori Mount Longonot, jonka kraaterin reunalle kavuttiin viime vuonna koko kerhon voimin.

Talla kertaa jutun juurena ei ollutkaan mikaan survival-safari, vaan huomattavasti sivistyneempi versio eli telttailua nurmikolla ja lahella lamminta aamusuihkua. Fiiliksiin paastiin jokatapauksessa, ja Jaun ennenkaikkea; hankittiin jouluntienoilla traileri, joka imaisee sisuksiinsa kuutiotolkulla tavaraa ja telttoja. Piti paasta kokeilemaan tilaihmetta ihan kunnolla, joten viikonloppua varten tyhjennettiin mukaan koko autotalli, safarivarasto ja puolikeittiota. Tosin ihan fiksu juttu, paikalle tupsahtikin loppujen lopuksi suurempikin rypale tuttuja - niin etta meita oli kaikenkaikkiaan iltatulilla illastamassa 16 nalkaista. Ihanan ihania ystavia.

Muksuille oli parasta, kun saivat juoksennella ympariampari jarven rantaa lampaiden joukossa. Ja vanhemmille oli parasta, kun ei tarvinnut juoksennella ympariampari rantaa vaan sai ottaa ihan rennosti liikkumatta mihinkaan, akaasian alla. Safarin ydinasiahan on hyva ruoka ja kylma juoma. Ja molempia paljon.  

Voih, sinne teltan kupeeseen olisi ollut helppoa jaada viela paivatolkuiksi - mutta eilen sunnuntaina raivattiin tavarat takaisin takaluukkuun ja tehtiin jo suunnitelmat monen paivan keikalle paasiaisena. Siis oikealle safarille, sellaiselle missa nakee muitakin nelijalkaisia kuin pelkkia lampaita. 

 Tanaan sitten takaisin arkeen, raadollinen palautuminen takaisin realiteetteihin. Aamukahdeksalta oli duunihaastattelu - siis sisainen siirto siintaimessa - ja sen jalkeen se olikin sitten sita samaa. Mutta nyt ollaan tassa iltahetkena paasemassa juhlatunnelmiin:). Ystavanpaivanaattona, keittion poydan aaressa, suklaakakkua nuuskien. Anna-sisko loihti ihanan kakun, aamua varten Alexille. 

Poika on huomenna komeat 11 vuotta. Ihan uskomatonta. 

Ihana Allu-ystava.