Irlantilainen Insinoori

Meidan talo on monimutkainen ja sokkeloinen. On kerroksia ja kaytavia, nurkkia ja komeroita. Huoneita siella taalla, portaita ristiin rastiin. Kunhan oppii reitit ja raput, niin oivaltaa talon ihanuuden kaikissa ulottuvuuksissaan. Meidan jo elakkeelle joutanut kodinhoitaja Suku-herra oli hammennyksissaan toista viikkoa taloon muutettuamme, kun ei millaan onnistanut paikantamaan ylakerran portaita. Tarkea juttu sinansa, silla ylakerran siivous oli osa toimenkuvaa.

Lapsille talo on unelma, kaikilla omat huoneensa, tilaa temmeltaa ja juosta sisallakin sikinsokin. Meilla on parhaimmillaan asustellut taalla kolme perhekuntaa saman katon alla, kuitenkin niin, etta kaikilla on omat rauha ja tila - ja yleensa tormatty ruoka-aikoina keittion poydan aaressa. Talon tiloista kirjoittelen ja kuvittelen lisaa tuonnempana, mutta nyt juttuna on sen salaisuudet. Niita on monia.

Kotitalon rakensi aikoinaan  irlantilainen insinoori Glenn, joka haaveili talon perheelleen, suunnitteli plaanit ja fasaadit, ja lopulta toteutti kaiken lahes omin kasin. Glenn'in mieli lieni myoskin monimutkainen ja sokkeloinen, tosin jo jokseenkin ajan jattama kun tehtiin diilia taloon muutosta. Han esitteli huoneet ja tekniikan, ja selitteli moninaisten luukkujen ja kaappien tarkoitusta. Han myos muisti unohtaneensa joitain yksityiskohtia, mutta tyynesti todeten arveli meidan keksivan niita ajan myota. Ja niitahan on keksitty. Salalokeroita vaatekaapeissa, takkahormeissa, kylpparin kaapeissa, valipohjissa. Ullakon lukuisat luukut raystaiden sisuksiin ja nokkelasti kirjahyllyihin upotettuja hamayslaatikoita.

Ja sitten se salahuone. Ihan oikea katketty pikkuhuone, jonka voi paikantaa ainoastaan seinapaneelia painamalla ja oven auki naksauttamalla. Tassa vaiheessa ollaan hoksattu salahuoneita vain yksi, mutta lieko mahdotonta loytaa lisaa paneeleita painamalla. Eika tassa viela kaikki, salahuoneessa on kassakaappi. Upea vanha rautakaappi joka on lujasti valettu lattiabetoniin kiinni. Kaappi on kooltaan ihan kunnollinen, voisi katkea sisalmyksiinsa vaikka pienemman ihmisen tai pinollisen harkkoja. Kaappi on ollut kiinni aikojan alusta ja avaimat siististi kaapin paalla. Glenn muistutti meita kaapista ja antoi haasteen saada se auki, ja jos hommassa onnistutaan niin sisallosta han ei enaa jaksa valittaa. Han ei kuollaaksenkaan muista joko kaapissa on jotain taiko eiko yhtaan mitaan.

Parin vuoden aikana Jaun on aina silloin talloin kamppaillut kaapin ja lukon kanssa muutaman tovin, mutta aina hommassa havinneena antanut jutun olla. Ollaan naureskeltu mahdollisista setelinipuista tai rouvan korukatkoista. Ja annettu jutun taas olla. Tana aamuna tuli taas kaappi-inspis, ja matsi alkoi. Mukana tosin kaappi-expertti, joka tovin jalkeen ilmoitti, ettei lukossa tai avaimissa ole mitaan vikaa - ovi on yksinkertaisesti ajan havinassa ruostunut kiinni. Uudet aseet esille, ja ovi saatiin kuin saatiinkin auki.

Eipa loytynyt perhehopeita, mutta mutta armoton nipullinen seteleita kyllakin. Ihan totta. Suuri laja siististi niputettuja kadensadan shillingin seteleita vuodelta 1986. Mika lienee ollut arvo silloin 25 vuotta sitten, mutta tuskin nimeksikaan enaa tana paivana. Setelit on uusittu moneen otteeseen vuosien saatossa ja presidenttien vaihtuessa, mutta saatiinpa mukava muisto menneista ja kiva lisa Monopolin kassaan. Ja uudella hehkulla tarkkaillaan talon nurkkia ja kynnyksia, jospa jostain talon katkoista viela ilmaantuisi joku uusi jekku tai kaappi poikineen. Tieda sita. More to follow.