Yksitoista

Yksitoista vuotta. Yksitoista 11-vuotiasta poikaa yokylassa ja perheen aiti tarvitsee hoitolaloman tasta sirkuksesta toipumiseen. Eilinen lauantai oli iso paiva.

Ennen lauantaita on kuitenkin perjantai. Perjantain pakkojuhlat olivatkin loppujen lopuksi mita mainioimmat illanistujaiset. Lauma kolleegoja, viiden ruokalajin tarjoilut, puheita ja kilistyksia, ja onneksi paljon naurua. Vaikka kotiin joudettiin vasta aamuneljan aikoihin, niin jo kahdeksan jalkeen olin rutistelemassa Nairobin lauantaisessa. Oli kouluyhdistyksen kokous, onneksi Javan kahvitalossa maailman parhaimman latten voimin. Allun futisharkat ja kolmet lastenjuhlat samalle paivalle alkoivat olla jo ihmeidenteon likimailla.

Neljalta eilen alkoi sitten saapumaan tasainen virta juhlavieraita Allun hippoihin. Jotenkin kummasti mut oli saatu ansaan oikein olan takaa kun kutsuja suunniteltiin, ja olin antanut siunaukseni liki tusinalle yovieraalle, joista jokainen on onneksi viela mua lyhyempi mutta sata kertaa aanekkaampi. Ja aanta on piisannut. 

Pieksut mita metelia, ja suoranaista kirkumista, koko ilta ja ihan aamutunneilla. 

Agenda oli onneksi aika  yksinkertainen; ruohokentta, jalkapallo, hodareita, kokista, suklaakakku, Jurassic Park and sangollinen popcornia. Ja lisaa metelia. Vasasin seitseman metrin siskonpedin alakerran lattialle, ja siella olivat suloisuudet yhdessa isossa solmussa. Pelkkaa poikaa, jalkaa, raajaa, iPadia ja Podia koko lattia taynna. Ihania kakaroita kaikki tyynni.

Fiksuin juttu koko kekkeria on se, etta hakuuaika on sunnuntaiaamuna klo 0900, tasan. Tosin kommahdys nro kaksi on se, etta lupasin pannarit aamupalaksi.
Eli taikinan vatkaaminen alkoi tanaan klo 0700. Poh.

 Sitten viela sana tai pari sateesta. Siis sateet ovat alkaneet taas, tai nippanappa alkamassa. Juuri kun ollaan paasty helteiden huumaan, niin kirotut sateet alkavat sotkea tunnelmia. Vanhaan aikaan sateiden tulo ja meno oli arvattavissa ihan melkein paivalleen. Oli marraskuun kahden viikon pikkusateet (viime vuonne satoi yhta soittoa elokuusta joulukuuhun), maaliskuun loppupaivina oli sadekauden avaijaiset (tana vuonna ounastellaan sadekauden alkavan puolessa valissa helmikuuta), ja kuivan talven on maara alkaa juhannuksesta. Talla haavaa on taysi mahdottomuus suunnitella mitaan aktiviteettia sateettomalle vuodenajalle. Onneksi viela hommassa on hiukan tolkkua, ja suurimmat sateet tulevat useimmiten oisin. 

. 

Aurinko on onneksi mukana tanaan, ja edessa ihana sunnuntai. Hiljaisuus on laskeutunut.