Salaisuuksia ja kanelipullia
Voih. Pääsiäisen aikaan kovasti tehtiin suunnitelmia vappureissulle, haaveissa oli monta päivää safarilla, jossain kaukana lakeuksilla. Lapsilla on neljän päivän lomaputki ja ajateltiin ottaa suunta savannille. Mutta tuli muuutama mutka matkaan. Ensinnäkin, sade on härnännyt meitä jo jonkin aikaa, ja vaikka kuivia paikkoja teltalle saattaa löytää niin todennäköisyys rankkasateista ja salamatulvista on vakaasti läsnä. Seitsemän perheenjäsenen ylläpito ja muonittaminen sadetaivaan alla; unohtamatta röykkiöitä märkiä ja haisevia vaatteitä neljän päivan muhimisen jälkeen. Njäh. Toinen curveball on tämä yliaikainen ja keskeneräinen remontti, mutta kylppärin tilannekatsaus on jo annettu. See before ja se sitten siitä.
Kolmantena elementtinä tuli Jaunille kutsu/velvoite liittyä viikonlopuksi äijäseuraan safarille, duunikeikka. Ilman lisukkeita. Seurueeseen, joka on vastuussa vuosittaisesta Rhino Charge kisasta - isojen poikien riento, jossa erikoivalmisteiset autot ja tiimit jyräävät läpi aavikoiden ja rotkojan tarkoituksena suorittaa ennalta annetut rastit mahdollisimman suoraan. Aika ei ratkaise, vaan se tiimi voittaa, kenen mittarissa on vähiten maileja. Teitä ei tunneta, ja mikään este ei ole liian hankala ylittämiseen tai läpiajamiseen. Akrobaattitemppuja auton ratissa, nokka edella rotkon pohjalle, vinssillä ylös, ja sitä rataa. Uhkarohkeutta ja navigaatiotaitoja.
Rhino Charge on aina kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna ja hommassa on kansanjuhlan tuntua. Autojen temppuilua ja rytinää on kiva katsella, ja yleensä yleisöä tulee paikanpäälle tuhansia - huolimatta siitä, että vuosittain vaihtuvat kilpareitit ovat aina tuntien ajomatkan päästä Nairobista, kaukana syrjäseuduilla. Kisapaikka on visusti varjeltu salaisuus ja julkaistaan vasta muutamaa päivää ennen kisaa. Eli Jaun ja muu järjestelyremmi on nyt siis jossain kaukana poissa valikoimassa ja valmistelemassa reittiä kesäkuun skaboihin. Salaisessa paikassa, jota ei saa edes vaimolle paljastaa. On sen verran lörppö, että voisi vaikka lirauttaa salaisuuden blogissaan :)
Kolmantena elementtinä tuli Jaunille kutsu/velvoite liittyä viikonlopuksi äijäseuraan safarille, duunikeikka. Ilman lisukkeita. Seurueeseen, joka on vastuussa vuosittaisesta Rhino Charge kisasta - isojen poikien riento, jossa erikoivalmisteiset autot ja tiimit jyräävät läpi aavikoiden ja rotkojan tarkoituksena suorittaa ennalta annetut rastit mahdollisimman suoraan. Aika ei ratkaise, vaan se tiimi voittaa, kenen mittarissa on vähiten maileja. Teitä ei tunneta, ja mikään este ei ole liian hankala ylittämiseen tai läpiajamiseen. Akrobaattitemppuja auton ratissa, nokka edella rotkon pohjalle, vinssillä ylös, ja sitä rataa. Uhkarohkeutta ja navigaatiotaitoja.
Rhino Charge on aina kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna ja hommassa on kansanjuhlan tuntua. Autojen temppuilua ja rytinää on kiva katsella, ja yleensä yleisöä tulee paikanpäälle tuhansia - huolimatta siitä, että vuosittain vaihtuvat kilpareitit ovat aina tuntien ajomatkan päästä Nairobista, kaukana syrjäseuduilla. Kisapaikka on visusti varjeltu salaisuus ja julkaistaan vasta muutamaa päivää ennen kisaa. Eli Jaun ja muu järjestelyremmi on nyt siis jossain kaukana poissa valikoimassa ja valmistelemassa reittiä kesäkuun skaboihin. Salaisessa paikassa, jota ei saa edes vaimolle paljastaa. On sen verran lörppö, että voisi vaikka lirauttaa salaisuuden blogissaan :)
Eli toinen viikonloppu peräkanaa lasten kanssa keskenään kotona. Ei huono skenaario lainkaan, seurahan on maailman parasta ja kaikilla on kivaa puhaa kotonakin. Sisko otti keittön haltuunsa koko aamupäiväksi ja loihtivat tyttöjen kanssa kanelipullia. Maailman makeimpia ja kanelimpia pullia. Saatiin osa pakkaseen odottamaan vappua ja simaa kyytipojaksi. Simapullot ovat kuplineet jo muutaman päivän jääkaapissa, joten ollaan valmiita.
Vappu saa tulla. Vaikkakin kotona, eikä muualla.
Comments
Post a Comment