1 + 1 = 3

Koulumaksut saa harmaantumaan ihan ennenaikojaan, lukuvuosi lukuvuodelta. Tuli taas nootti koululta, etta pitaa laittaa ensi lukuvuoden varausmaksut sisaan, jotta varmistaa muksujen opintopaikat ensi vuodelle. Kyllahan ne rahat aina jostain kokoon raavitaan, mutta joka ikinen kerta kun kirjoittaa niita nollia siihen dollarishekin pilkkuviivalle, niin miettii kylla hartaasti suomalaista koulutsydeemia.  Instituutiota, joka on todettu maailman just melkein parhaaksi ja antaa samat lahtokohdat joka tenavalle, riippumatta onko varaa vaiko eiko. Taallahan hommat on niin totaalisen toisin. Paikallisessa kolmannessa luokassa istuu pahimmillaan 120 oppilasta maalattialla kirjoitta, kun samaan toisaalla meidan pikkupimut istuu labrassa valkoisten Macin notebookien kanssa. Joku ei ihan tasmaa. 

No, joka tapauksessa koulu on vakavasti otettava juttu - niin meillakin. Koulupaivat venyvat kahdeksan tuntisiksi ihan alaluokilta lahtien, ja sitten siihen viela laksyt paalle, niin puhutaan ihan virka-ajasta. Vaikka koulu on kovan tason laitos kaikilla mausteilla ja mahdollisuuksilla, niin  yhtena spesialiteettina on kumota iso osa opetuksesta vanhempien harteille. Muksut tulevat kotiin litanjia netti-sivuja, joita pitaa kahlata lapi yhteistuumin monesti viikossa. Ei, en valita, mutta tuntuvat unohtavan, etta meidan erikoisessa perhejarjestyksessa sattumoisin molemmat vanhemmat tekevat toita. Joten netti napsahtaa paalle liian usein siina nukkuma-aikaan, liian myohaan. 

Talla viikolla on kokeita kaikilla, useamman kuin yhdet. Matikan kanssa kamppaillaan ihan tosissaan, ja tanaan jaettiin preppausvuorot tasan, vuoroteltiin valilla. Hiukan apeita fiiliksia all around, it seems. Arkea arkea. Kaytannossa asetelma toimii siten, etta ihan suoraan duunista alkaa opetusvuoro - 

yleensa studiossa, ryhma kerrallaan :) niin tanaankin. 

 Synkronisoitua matikkaa siella sun taalla. Eika hymyn haivaakaan.