Always in my mind
Duunireissu kun on, niin päivisin on keskitytty verkostoutumiseen, ideavaihtoon, kolleega-inspiksiin, mutta aamuvarhaiset ja illat on pyhitetty siihen tärkeimpään - katseluun, haisteluun ja maisteluun. Miten ovatkaan sielu ja silmät levänneet tässä kulttuurinkehdossa. Sieltä se arkkitehti-itse on kaivautunut kaikkien virkamiesviittojen alta ja nostanut kovasti päätään. Onneksi on vielä olemassa;) Estetiikkaa, historiaa, kulttuuria, tunteenpaloa urbaaniin ympäristöön. Islamilaisen arkkitehtuurin navassa. Ja minä ja kamera siellä syvällä, ihaillen ja syvästi huokaillen. Mosaiikit ja marmorit, mauseleumit ja hamamit.
Sitten on se toinen realiteetti; Rabatin slummit ja kurjuus, lampaat aamuruuhkassa ja katulapset iltaruuhkassa. Jonkinsortin balanssi tuntuu olevan kuitenkin läsnä - iloa, solidaarisuutta, hyvää tahtoa ja oloa. Ja millä metelillä - laulut, huudot ja minareeteista kaikuvat rukoukset tasatahtiin. Yllinkyllin taikaa, teetä ja taateleita kaikilla.
Muistikortit on täytetty ja lähtö edessä. Tuntuu, että nyt on vasta päästy vauhtiin ja nälkä on kasvanut syödessä. Se on selvä, että tänne on päästävä uudestaan. Seuraavalle reissulle seuraksi mukaan mies, muksut ja ne sallitut 12 tyhjää pakaasia.
It is time to go home now.
Sitten on se toinen realiteetti; Rabatin slummit ja kurjuus, lampaat aamuruuhkassa ja katulapset iltaruuhkassa. Jonkinsortin balanssi tuntuu olevan kuitenkin läsnä - iloa, solidaarisuutta, hyvää tahtoa ja oloa. Ja millä metelillä - laulut, huudot ja minareeteista kaikuvat rukoukset tasatahtiin. Yllinkyllin taikaa, teetä ja taateleita kaikilla.
Muistikortit on täytetty ja lähtö edessä. Tuntuu, että nyt on vasta päästy vauhtiin ja nälkä on kasvanut syödessä. Se on selvä, että tänne on päästävä uudestaan. Seuraavalle reissulle seuraksi mukaan mies, muksut ja ne sallitut 12 tyhjää pakaasia.
It is time to go home now.
Onko koskaan mieleesi hiipinyt ajatus, että jos joskus, näiden vuosien jälkeen palaat/joudut palaamaan Suomeen (niin - oletan, että Suomi on "lähtömaasi"), saattaisit ikävystyä täällä.
ReplyDeleteTuohon kaikkeen, mitä kaikilla aisteillasi nykyisessä elämässäsi elät, ei Suomessa ole mitään vastinetta. Täällä ne kaikki aistit ovat ihan toisessa virityksessä.
Tai: haluanko tällä siis tarkoittaa - ikävöitkö kaamokseen?
Voi kiitos Sirkku ajatuksistasi. Koti on aina koti, ja ikävä sen myötä. Kaamostakin. x
DeleteEn tiedä miten olisin ja käyttäytyisin, jos pääsisin josku noin erilaiseen kuttuuriin, maisemiin mun kamerani kanssa... (nyt voin vain huokailla täällä "ruudun" toisella puolen :)
ReplyDeleteIhanaa illan jatkoa!
Hyvää kotimatkaa!
ReplyDeleteTänne asti välittyi äänet ja tuoksut, niin koskettavia kuvasi olivat!
Voi miten olen nautiskellut tässä kuviesi äärellä. Etenkin tuosta viimeisestä, oikea iloinentulitus.
ReplyDeleteKuviasi katsellessani palautui mieleeni oma lyhyt trippi Marokkoon , kaikki tuoksut ja värit, erilaisuus ! Pikkuleipätaikina odottaa kotona , joten tänään piparin paistoa ! Terveiset täältä alkavan lumimyrskyn silmästä :))
ReplyDeleteOlen ihan ekstaasissa, kuvasi kertovat kaiken; kauneuden ja köyhyyden, haluan ehdottomasti Marokkoon ja niiden monien tyhjien pakaasien kanssa, jotka voisin helposti täyttää...
ReplyDeleteXX
Tää sun reissus vetää kyllä nyt niin vihreäksi...no comments, babe!
ReplyDeleteGreat pictures . The colours are amazing.
ReplyDeleteOih, oih, oih. Nyt en muuta sano.
ReplyDelete