Always in my mind

Duunireissu kun on, niin päivisin on keskitytty verkostoutumiseen, ideavaihtoon, kolleega-inspiksiin, mutta aamuvarhaiset ja illat on pyhitetty siihen tärkeimpään - katseluun, haisteluun ja maisteluun. Miten ovatkaan sielu ja silmät levänneet tässä kulttuurinkehdossa. Sieltä se arkkitehti-itse on kaivautunut kaikkien virkamiesviittojen alta ja nostanut kovasti päätään. Onneksi on vielä olemassa;) Estetiikkaa, historiaa, kulttuuria, tunteenpaloa urbaaniin ympäristöön. Islamilaisen arkkitehtuurin navassa. Ja minä ja kamera siellä syvällä, ihaillen ja syvästi huokaillen.  Mosaiikit ja marmorit, mauseleumit ja hamamit. 

Sitten on se toinen realiteetti; Rabatin slummit ja kurjuus, lampaat aamuruuhkassa ja katulapset iltaruuhkassa. Jonkinsortin balanssi tuntuu olevan kuitenkin läsnä -  iloa, solidaarisuutta, hyvää tahtoa ja oloa. Ja millä metelillä - laulut, huudot ja minareeteista kaikuvat rukoukset tasatahtiin. Yllinkyllin taikaa, teetä ja taateleita kaikilla. 

Muistikortit on täytetty ja lähtö edessä. Tuntuu, että nyt on vasta päästy vauhtiin ja nälkä on kasvanut syödessä. Se on selvä, että tänne on päästävä uudestaan. Seuraavalle reissulle seuraksi mukaan mies, muksut ja ne sallitut 12 tyhjää pakaasia.

It is time to go home now.