Dilemma...

... joka oli ja meni. Onneksi. 

Olin saanut taas leviteltyä pesäni ympäriämpäri lauantain kunniaksi; tytöt talleilla, pojat futiksessa ja leffassa, ja vieraat muuten vaan radalla. Ja mieskin vielä livahti duunimatkalle - joten tilaa talossa. Aamun kunniaksi mun intohimoinen decluttering-prosessi jatkui ja sain raivattua yhden neidin huoneen lattiasta kattoon. Ja tavaraa lähti taas kiertoon, isosti. Sain myös hommattu pakullisen teknikoita alakerran vierashuoneen lämpöpumpun asentamiseen, joten sekin ruutu on ruksittu. 

Sitten oli se illan viimeinen ruutu, jota jäin empimään: puolivirallinen & hädintuskin puolituttujen puutarhakokkarit. Sellaiset isot pihahipat, jossa teemana on valtavasti small talkia ja tod.näk. vakavaa sellaista, työn tiimoilta. Olen suvereeni tilanteessa kuin tilanteessa, ihan ypöyksiksenikin,  mutta tänään ei vain oikein maistunut. Ajatuskin pöllähtää keskelle kekkereitä ja sitten sukkuloida muka fiksuna seurueesta seurueeseen omin nokkineni... hhmmm, njäh. Jos olisin varma edes yhdestä hyvästä sielusta paikan päällä, jonka kanssa voi kilistellä samppanjoita - niin en olisi epäröinyt hetkeäkään. Yleensähän niitä löytyy joka kinkereistä, mutta tänään ei ollut mieli tai aikomus etsiä mieleistäni. Introvertti-minä oli ottanut ylivallan. 

No, kiltisti kuitenkin valkkasin vaatteet, kassit ja korot matsaten, rullasin kutrit, ja olin muka menossa... pyörin pihassa ja tuijottelin taivaita. Aurinkoa. Ah, lopulta ne ihanat isot myrskypilvet vyöryivät horisontista, ihan niinkuin joka ilta viime viikkoina. Siinä se, käännyin koroillani ja sukkelasti sisään säitä pitelemään;). Se niistä puutarhajuhlista, omani - ja muiden osalta. Huoh. 

Tässä ollaan, verkkareissa olkkarissa, huikeaa ukkosta pidellen ja tynkäperheen laivanupotus-finaalia jännäten. 

Miljoonasti mieluummin juuri tässä ja nyt. 

Ihana sade! Tunnelmaterveisiä kaikille ♥♥♥