Retki with a twist and shout

Ettei tässä ylhäisessä yksinäisyydessä olisi ihan höperöitynyt, niin ahdettiin riemukupla täyteen ja lähdettiin reissuun eilen heti aamusta. Matkaseurana koko Hotelli Havelin väki vieraita ja siskoja, eli retken teemana perinteinen sightseeing - samalla kun muksut ja loppuperhe oli vielä onnellisesti omilla teillään. Valittiin kartasta Kitangelan satumainen kierrätyslasikeidas ja taidepajakolhoosi, kompassi antoi suuntiman ja navigaattori veikkasi ajoajaksi about toista tuntia Nairobista lounaaseen,
kuivalla kelillä. 

Jätettiin kaupungin pikitiet taakse ja vedettiin nelivedot käyntiin. No, se toista tuntia meni iloisesti poukkoillen erilaisilla kärrypoluilla, kunnes viimeisena koitoksena tuli vastaan savipelto. Uskottiin kykyihimme, roikuin ratissa rystyset valkoisina, mutta ei auttanut - upottiin peltoon akseleita myöden. Vitsi kun nauratti ja itketti yhtä aikaa. Viisi hysteeristä suomalaista keskellä melkein ei mitään. Saatiin onneksi lahjottua paikallinen farmari kavereineen vetämään meidät ylös suosta, kunnes upottiin uudestaan;) Päästiin kuin päästiinkin perille, pirssi parkkiin, matkan finaalina ylitettiin rotko riippusiltaa pitkin. Huh.

Kyllä kannatti hiukan kärsiä. Kitangela on kuin Barcelona-Murano-fuusio savannimaisemilla. Sellaista värien sinfoniaa, mosaiikkipatsaita, lasinpuhaltelijoita, tauluja ja taidetta. Best kept secret ever!  Löydettiin sieltä pusikoista pieni lasikauppakin; mukaan lähti muutama viinilasi ja maljakko poikineen totta kai. Ja palkattiin sama remmi työntämään meidät takaisin hiekkatielle, eli loppu hyvin kaikki hyvin;) Improvisaatiota, improvisaatiota.

 Illan suussa sain läjän likaisia lapsia kotiin reissusta. Oli ollut kuulemma maailman parasta, vaikkakin tuliaisina yksi oksennustauti ja muutama rupinen polvi. Mitä pienistä. Nyt jatkuu sateiden pito kotosalla, ja huomenna on edessä harvinainen tiistaivapari.
Voinpa tuijotella vaikka uusia lasikippoja ja ehkä kertoa niistä muillekin;)

Mukavaa alkanutta viikkoa. Kelejä toivotellen!