Kissan kanssa kaksin

Huoh, huoh ja kerran vielä huoh. Kahdentoista päivän duuniputki takana, viikonloppu menossa, ja ollaan elossa;). Eilisen aikana jo melkein hallusinoitiin unen puutteesta, joten viime yö unineen oli laadultaan de lux. Olin mielikuvaharjoituksissa ylittämässä itseäni äitinä - ja vaimona, pakko lisätä;) - tämän viikonlopun aikana, mutta perheellä olikin muut mielessä. Äiti tuli, ja kaikki muut lähtivät. 

Siis, muiden plääninä oli legendaarinen dads&kids-safari. Heräsin puhteiden hälinään jo aamukasilta, ja siinä oli pihalla jeeppi peräkärryineen pakattuna, muksut muikeina ja iskällä ohjat käsissä. Sinne menivät - himpan verran liian iloisina to my liking - eli mulla tässä hollilla tyhjä talo ja tyhjä kokonainen viikonloppu. Mutta toisaalta... mikä ihana ajatus, ihan tosi: ensinnäkin, safarille lähti kuusi isää ja kuusitoista lasta yhteensä, ja täällä yksi äiti huhuilee huushollissa hiukan hukassa;). Sain kaikilta läksijäisiksi ison rutistuksen ja käskyn huilata. Ja kun kuvia katselee, niin huili tulee tarpeeseen - silmissä on pussia ja luomissa lurpahdusta poikineen. 

No, tänään aamulla ensin manikyyrit, pedikyyrit, sitten puiden latvojen tuijottelua, kukkien asettelua, ja kahden kirjan iltapäivä terassilla. Päästin kodinhoitajatkin viikonloppua viettämään, ja olen ensimmäistä kertaa kotona ypöyksin varmaan vuosiin. Hiljaa ja rauhaa. 

Tai no melkein yksin;): Hotelli Haveli pihan perällä on täynnä väkeä, ihaninta väkeä. Meille tuli eilen edellisen vuoden sisko Suomesta kavereineen lomille, joten meidän vierashuoneet ovat melkein piripintaan. Meillä on nyt siis täällä yhteensä sisko ykkönen, kakkonen ja kolmonen plus yksi poikakaveri, ja kaikilla on meneillään valmistautumiset lauantaitansseihin Nairobin yössä. Keittiön leijonantassupöytä on koko kummun hotpoint. 

Olotila onnellinen. Auringonlasku ja iltalinnut. Kaikilla rakkailla on vähintään yhtä hyvä, juuri nyt, kullakin tahoillaan. Tiedän. 

Nyt kynttilät, valkkari ja kyytipoikana se luvattu sininen taivas.