My wild love story


Ihmisen mieli rakentaa omia tuttuja tapojaan elonsa iloksi, ja meille monelle se on se mökki ja ranta, tupa ja sauna. Perjantaisin pakataan, mökkitietä kuljetaan, on takkatulet ja pannukahvit, se tuttu sauna ja sen portaat. Niistä on isot hetket usein tehty. Mutta kun oikealle mökille on matkaa seitsemän tuhatta kilsaa ja pihasaunasta uupuu portaat, niin savanni ajaa meille samaa kuin se mökkisaaren ranta. Lähtö safarille on yhtä rakas ja rituaalirikas kuin kotimainen mökkireissu.

Vuosien myötä on meille on syntynyt vankka rakkaussuhde savanniin ja sen asukkaisiin. Jeeppi on pakattu aina kun tilaisuus on vaarin antanut, joskus porukalla, toisinaan ihan keskenämme. Seepran raitoihin ja kirahvin kauloihin ei kyllästy koskaan. Tai istua hiirenhiljaa autossa ja viettää aamuhetki norsulauman rinnalla tai kelliä nurmella rinta rinnan kylläisen leijonalauman kanssa, etupenkiltä käsin tosin;). Alankojen aamukaste ja auringonnousu, kullankeltainen iltahetki ennen universumin kokoista tähtitaivasta. 

Näillä matkoilla on opittu nöyriksi, opittu ihmisen pienuus ja luonnon ihmeellisyys. Lapsiin on juurtunut syvä suhde ympäristöön, ymmärrys sen ainutlaatuisuudesta ja joka reissulta on tuotu mukana uutta pohdittavaa ja tutkittavaa. Ollaan nähty myös sen raadollisuutta – monet itkut on itketty hyeenojen raatelemien bambinpoikasten puolesta tai punnittu takapenkin vinkumiset kammeta eksynyt seepran lapsi meidän messiin. On seurattu soidinmenoja ja ihka aitoa savannirakkautta. Koko elämän kirjo ja kaari siinä silmien edessä. 
Ja meidän perhe osana ihmettä.

Viikonloppuna se taas nähtiin.  Ajeltiin ja huokailtiin - sadatta kertaa - mutta aina yhtä ihmeellinen kuin se ensimmäinen. Ja jotta jaksaa ajella, niin pitää syödä kunnolla ja usein, huoh. Isona bonuksena oli piipahdus siipi- ja raajarikkoisten kuntoutuksessa, jossa saatiin lähituntumaa oikein kunnolla - ja arvatkaa vaan kirkastuiko meidän likkojen ammatinvalinta taas kertaheitolla;). Lähikuukausina on tarkoitus jatkaa näitä ihmiskokeita ja pohtia voiko näistä keikoista saada yliannostusta. I doubt. 

Tänään kuitenkin palattiin takaisin tiskin taakse töihin. Rutiini rocks, muutahan tässä ei oikein voi sanoa;)

Comments

  1. Hiukan samat tunnelmat ruudun tälläkin puolella. Viime viikolla käytiin ajelemassa ympäri Etoshaa ja ihastelemassa pieniä ja isoja seeproja, kirahveja, elefantteja sun muita. Ollaan koettu Afrikan arkea ja juhlaa, iloja ja pelkoja. Viimeinen viikko menossa, kohta mennään kohti kotimaata. Hauskoja safareita ja huhtikuuta!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Etosha on kuulemma upea - taatusti oli huikeita fiiliksiä.. nauttikaa nyt vikasta viikosta, auringosta, lämmöstä... viekää tuliaisina kotiin, niin jaksaa kesää odotella;)

      Delete
  2. Yön tunteina, kananlihalla luin taas tätä tarinaa. Kiitos <3 Laitoin sulle postia :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Ellis, ja laitoin sulle noveelin vastineeksi.. ja jutut ei varmaankaan jää siihen;) xxx

      Delete
  3. Mahtavaa fiilistä! Yksi uusi ihana muisto, sinne muiden sekaan :-D
    Kohta teilläkin saunanportaat odottaa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Muistoja tässä keräillään, juuri niin. Niitä voi sitten siellä saunanportaille pohtia;)

      Delete
  4. Huikeita kuvia! Näitä lisää niin paljon kuin sielu sietää, kyllä me täällä näitä jaksetaan äimistellä :D
    Joko alkaa olla sekalaiset fiilikset kun tietää että on lähdettävä, mutta samalla tajuaa mikä odottaa?

    ReplyDelete
    Replies
    1. No kyllä on mieli ja sielu hiukan koetuksella - sellainen ristiriitaisuuksien sekamelska! Mutta samalla kyllä into kasvaa ja ollaan niin odottavaisia! Ja toisaalta, meille jää vielä monta hommaa tänne, joten mitään ovia ei pysyvästi suljeta, ei lainkaan!

      Delete
  5. Kiitos, että ollaan saatu olla teidän mukana näiden kuvien välityksellä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi Marru, ilo on ihan omalla puolellani, kun kävit piipahduksella;)

      Delete
  6. Aivan mahtavat kuvat taas...kiitos, että olet vienyt meidäkin reissuillenne..:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihan kuten Marrulle tuossä yläpuolella sanoin, ilo on isosti täällä, kun tykkäät;) Kiitos!

      Delete
  7. Lapset saa savannin asukitkin vaikuttamaan kilteiltä kotieläimiltä :). Ihan uskomattomalta tuntuu, että ihan oikeasti pääsee noin lähelle sellaista, mitä täällä katsotaan sunnuntai-aamuisin silmät pyöreinä telkkarista, kun tulee Avara luonto :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Bambien kanssa käyskentely on ihan suloista, mutta kun ryhtyivät taputtelemaan sarvikuonoa, niin hiukan oli hermostusta ilmassa;) Muksuilla oli kivaa, sehän siinä tärkeintä;)

      Delete
  8. Ei näihin kuviin kyllästy ikinä. Voi mitä muistoja teille tuolla syntyykään! Ja voi mitä väläyksiä sieltä kaukaa olet meille tarjoillut!
    Kiitos näistä:)
    Iloa työviikkoosi ja arkeen<3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Lady, memories, memories, sellainen loppupaniikki meneillään;) ja onneksi on viikko kääntymässä jo lopuilleen, edessä urbaani viikonloppu näin vaihteeksi.

      Delete
  9. Huoh, ihania kuvia jälleen! Aurinkoista viikkoa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos kaunis, aurinkoa ja hellettä, sitähän piisaa;) ja kuulemma on kevättä ilmassa sielläkin suunnassa. Ihanaa viikonloppua sinne ja tänne siis!

      Delete
  10. Sanattomana katselen kuvia - hienoja ! Kiitos hetkien jakamisesta.

    ReplyDelete
  11. Hymyilen, pullistan silmiä, pyöritän päätä, hihitän, saan palan kurkkuun, hekotan ääneen, ihmettelen ja ällistelen. AINA. Kiitos näistä!!!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi Hanna, ihana kommentti. Ihana. Kiitos.

      Delete
  12. Jos saisin valita, minun "mökkireissuni" suuntautuisi ehdottomasti savannille, vaikka joka viikko. Noissa maisemissa sielu lepäisi ja mieli rauhoittuisi yhtä hyvin kuin rantasaunan portaalla. Molemmista minulla on ehkä yhtä paljon kokemusta (mökki/savanni), joten voin ihan rehellisesti tehdä tämän valinnan, en pelkästään kaukokaipuun sekoittamana. Kiitos jälleen kerran ihanasta virtuaalimatkasta ja hienosti kerrotusta tarinasta. Nauttikaahan viimeisistä Afrikan tarjoamista elämyksistä! Taatusti ne koto-Suomen saunanportaatkin tuntuvat hyvältä pitkän tauon jälkeen...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sitä on pakko ottaa sellainen realistine ote tähän tulevaan muuttoon - ei mikään kovasti helppo juttu, kun yleensä mennään niin kovasti tunteella--- mutta siis ollaan iloisia ja onnekkaita näistä huikeista vuosista savanneilla, ja nyt on vuoro nauttia kotimaisisa upeuksista. Eli siis saunanportaita odotellen;). Ah.

      Delete
  13. ihana mökkimatka teilläkin :)
    meidän kaks mökkiä sijaitsee suurinpiirtein saman matkan päässä koti ovelta noin niinkuin ajallisesti…12-13h pohojosen mökille autolla tai 10h lento thaimaahan ja 3h taxilla talon pihalle…niistä sitten arvotaan että kumpaas mennään ;) ja ei kyllä kumpaankaan ihan viikonlopuksi :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mitkä ihanat valinnanmahdollisuudet - ei ollenkaan hullumpi asetelma, onnenpoikia olette!

      Delete
  14. Taas niin mahtava kuvapläjäys, kiitos <3 Välillä mietin kuinka voitte jättää nuo maisemat, mutta toisaalta onhan se toinen mökki sitten aika paljon lähempänä.
    Kirsi, joka jonotti sunnuntaina Nauvo-Parainen lossia n.2,5 tuntia ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. No kuulin niistä sunnuntain lossijonoista - apua, apua. Kyllä tässä hiukan puristaa rinnasta, kun pitää irtautua näistä maisemista, mutta hei - kotisaariston voittanutta ei ole vielä vastaan tullut ;)

      Delete
  15. Kiitos jälleen kerran ihanasta kuvakollaasista mukava että pääsemme osalliseksi retkistänne, nauttikaa maisemista,Varmasti myös sydämiinne jää kuviakin kallimpiia muistoja.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Eliza, täällä nautitaan ja otetaan muistoja talteen niin paljon kuin mahdollista... memory making in deed;)

      Delete
  16. Hih, huikea ajatus, että safarit ovat teidän mökkireissuja. Itse olen päässyt kerran elämässäni safarille, eikä se elämys kyllä varmasti unohdu ikinä. Mahtavaa, että maailmassa on vielä luontoa jäljellä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä sitä luontoa ja sen katoavaisuutta miettii joka kerta kun reissuilla ollaan - varsinkin kun salametsästys on menossa ihan hulluksi pitkin poikin Afrikkaa... Sitä kovasti toivoo, että ihmeellistä savanniluontoa olisi jäljellä vielä tulevillekin sukupolville. Tosin, jokainen savannin nähty kyllä ymmärtää sen arvon ja ihanuuden, joten toivotaan, toivotaan...

      Delete
  17. Ihanaa, että sun kautta mekin päästään näille virtuaalimatkoille safarille. Ja varmaan monella on tullut polte päästä sinne oikeesti niin kuin esim. mulla. Sitten kun kotiudutte Suomeen niin tehdään sellainen blogaajien safarimatka. Sä voit olla matkanjohtaja :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joskus kyllä mietin, että taitaa olla hiukan safareiden yliannostusta täällä mun blogin puolella, mutta minkäs teet - viimeiset savannipaniikit kun on meneillään;) Ja jes, bloggaajien safarireissu kuulostaa just niin hyvältä kuin vain voi;)

      Delete
  18. Kaikessa on tosiaan puolensa ja puolensa. Voisihan sitä jäädä vain miettimään sitä minkä menettää, mutta koitan ajatella sitä, mitä saa tilalle.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Vaakakupissa on kyllä painavampana se mitä tuleman pitää;) tuodaan sitten tonnitolkulla muistoja mukanamme, joita tässä keräillään juuri nyt;)

      Delete
  19. Joskus haluan kokea savannin. Tuo pelkkä maisemakuva on aivan ihana, voisin tuijottaa sitä vaikka viikon. Minulla on unelmana maalata pitkän eteisemme pätyyn seepra., Ehkä sekin joskus toteutuu. Oikein hyvää loppuviikkoa ja kiitos jälleen ihanista kuvista ja tarinasta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos ja niin tavattoman kiva, kun tykkäät. Ja olet niin oikeassa, maisemat on joskus niin ihania, että tulee itku. Usko pois. Ja seepra eteisessä on ehdottoman hyvä ajatus!

      Delete
  20. Ihania kuvia ja tunnelmia - taas kerran! Aina sitä haikailee sinne, missä ei ole..Aurinkoista viikonloppua ja halaukset!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ja Turussa on melkein kevät, eikö? Isot halit!

      Delete
  21. Mieti Jaana, miten ihanaa teidän on tehdä tulevaisuudessa lomareissuja noihin tuttuihin, upeisiin maisemiin ja kokemuksiin. Kontrasti tähän kotimaahan on niin valtava. Ja se jos mikä irroittaa hyvin arjesta. Mukavia ja energisiä muuttopuuhia (ehkä vielä ajatustasolla) teille sinne.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juuri tässä totesin miehelle, että aika rientää ja on pakko ryhtyä tosipuuhiin myös muuton osalta. Huh. Hauskaa pitää muistaa pitää vaikka hiukan stressi saattaa kutittaakin;)

      Delete
  22. Jaana, luen tekstejäsi usein ja nautin. Joskus vuosia sitten olin Afrikka-friikki. Oikeastaan kaikki alkoi vuosikymmeniä sitten Karen Blixenin kirjasta, jonka luen vieläkin silloin tällöin. Pidän kuvistasi ja lämpöisistä tarinoista,näen sielussani auringonlaskut ja -nousut savannilla, enkä kyllästy. Sinun myötäsi saan olla Afrikassa, vaikka fyysisesti en ole Marokkoa pitemmällä ollutkaan, eikä se ole "oikeaa" Afrikkaa.Kiitoksia ja terveisiä Helsingistä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mikä ihana illanlopetus tämä kommentti onkaan! Karen Blixen sitä herätteli omankin Afrikkahuumani silloin kauan kauan sitten, ja mikä sankari rouva olikaan silloin aikoinaan. Muutamat safarit on taatusti vielä tulossa, joten juttuja piisaa;) Isot terkut sinne Helsinkiin!

      Delete

Post a Comment

Popular Posts