Illan viimeinen

On se aika lohdullista hiippailla kotiin liian myöhään ja uunissa odottaa jonkun muun kokkaama papupata. Sellainen yksittäisannos pikkupadassa ihan vaan mua varten. Kumartelen mielessäni meidän ihanille naisille, jotka pitävät perheen ruuissa ja puhtaissa koltuissa kun itse huuhailen muualla. 

Muuta en jaksa duunihommista sanoa kuin että on se luojan lykky, etten ole poliitikko tai edes täyspäiväinen diplomaatti. Ihan tosi. No, puvut ovat pitäneet ja korot kestäneet vielä toistaisesti, mutta väsymys on jo formulaluokkaa. Kyllä tämä tästä. Three more to go. 

Koti on hiukan retuperällä. Ainokainen leikkokimppu on kurttuinen ja kuukahtanut persilja, joka sekin hupenee parempiin suihin päivä päivältä. Mutta saatiin tänään onneksi muutama pussillinen lakuja ja reissareita, heih, tuli tuttuja Suomesta! Meidän orpokotiproggis etenee hitaasti mutta varmasti - vaikka sen rahankeruupyrokratian kanssa vielä väännetäänkin kättä, niin apua menee perille ihan jatkuvasti. Huomisesta eteenpäin Mogran kodissa on kaksi tehokasta suomalaista antamassa aikaa ja apua niille pienille ihanuuksille... eli meidän ikioman siskon lisäksi saatiin sisko-kakkonen Suomesta tekemään parin kuukauden vapaaehtoisrupeama Mogran orpiksessa. Mikä lahja! 

Seuraavaan settiin yritän sitten lupailla laulunpätkiä ja auringonpaistetta, ja jos vaikka saisi muutaman kuvan sinisestä taivaasta. Until then, much peace.