Illan viimeinen



On se aika lohdullista hiippailla kotiin liian myöhään ja uunissa odottaa jonkun muun kokkaama papupata. Sellainen yksittäisannos pikkupadassa ihan vaan mua varten. Kumartelen mielessäni meidän ihanille naisille, jotka pitävät perheen ruuissa ja puhtaissa koltuissa kun itse huuhailen muualla. 

Muuta en jaksa duunihommista sanoa kuin että on se luojan lykky, etten ole poliitikko tai edes täyspäiväinen diplomaatti. Ihan tosi. No, puvut ovat pitäneet ja korot kestäneet vielä toistaisesti, mutta väsymys on jo formulaluokkaa. Kyllä tämä tästä. Three more to go. 

Koti on hiukan retuperällä. Ainokainen leikkokimppu on kurttuinen ja kuukahtanut persilja, joka sekin hupenee parempiin suihin päivä päivältä. Mutta saatiin tänään onneksi muutama pussillinen lakuja ja reissareita, heih, tuli tuttuja Suomesta! Meidän orpokotiproggis etenee hitaasti mutta varmasti - vaikka sen rahankeruupyrokratian kanssa vielä väännetäänkin kättä, niin apua menee perille ihan jatkuvasti. Huomisesta eteenpäin Mogran kodissa on kaksi tehokasta suomalaista antamassa aikaa ja apua niille pienille ihanuuksille... eli meidän ikioman siskon lisäksi saatiin sisko-kakkonen Suomesta tekemään parin kuukauden vapaaehtoisrupeama Mogran orpiksessa. Mikä lahja! 

Seuraavaan settiin yritän sitten lupailla laulunpätkiä ja auringonpaistetta, ja jos vaikka saisi muutaman kuvan sinisestä taivaasta. Until then, much peace. 

Comments

  1. Voimia pyöritykseen! Ja ihania pieniä piristyksiä nuo lakupussit ja ruisleivät :-)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos - ohi on, huh. Mukavat viikonloput myös sinne!

      Delete
  2. Making me hungry looking in the pot it looks like a lovely chick pea stew. Live the pot

    ReplyDelete
  3. Ruisleivästä voimia sinne ;) joskus on yömyöhään tirahtanut kyynel äidin lihapullista, just tuollaisen viikon keskellä ...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Just niin, stressituskan paras lääke on hyvä ruoka;) Ja olet siis matkalla, voi sisko, pidä ihanaa!

      Delete
  4. Aikansa kutakin, pukuja ja sinitaivasta. Paras on tosiaan tulla kotiin, jossa odottaa ruoka. Ei papusoppaa minulle kuitenkaan, kiitos. Hernerokka kyllä käy....

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ja parasta on ehkä se, kun tietää että muksut on ruokittu - ja voi jättää sen huolen pois listoista. Mutta viikko on takana ja maassa kaikki hyvin! Mukavat viikonloput x

      Delete
  5. Mikä onni ja autuus, että teillä on kodinhengetär, joka pitää ruoka- ja vaatehuollon kunnossa. Mieti, jos tuon kaiken muun duunin päälle joutuisit tekemään vielä nuo!
    Papupadan tuoksu leijaili tänne asti :-)
    Tsemppiä loppurutistukseen!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Rouva, viikko on pussissa ja kotona ollaan pyjamassa;) Autuus. Piste. ;)

      Delete
  6. Kullan arvoinen tuo sopankeittäjä :D
    Voimia ;D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä, sopankeittäjä=paidansilittäjä=lastenhoitaja=kokonainen kotikoordinaattori. Nyt taas itse kotosalla, ja yritän ottaa oman huushollin ohjat käteen;)

      Delete
  7. Replies
    1. Kiitos toivotuksista, jaksettiin, jaksettiin, vaikka eilinen vedettiin ihan rehdillä sisulla kun oli jo aika lailla jauhot loppu;)

      Delete
  8. Voimia loppurutistukseen ja onneksi on tuollainen ihana apulainen!

    ReplyDelete
  9. Sinua varmasti väsyttää kamalasti. Mutta varmasti hienoa tietää, että teette todella arvokasta työtä- se antaa voimia jatkaa:).

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Nera! Ja kivaa viikonloppua, täällä lepäillään vihdoinkin;)

      Delete
  10. Oikein hyvää viikon jatkoa!♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ja nyt oikein ihanaa viikonloppua, sinne ja tänne! ;)

      Delete
  11. Urakkasi on siis ohi...on ihana olla taas kotona vai kuinka...ihailen tuota kirjoittamisen lahjaasi kaiken muun lahjakkuutesi lisäksi... :-))

    ReplyDelete

Post a Comment

Popular Posts