iloista isoin
Noh, johan oli jo aikakin. Tämän joulun ensimmäinen kinkkuähky ja laatikkolähähdys. Kerrassaan ihanat.
Mikään ei hakkaa sitä ensimmäistä tässäkään hommassa.
Kotimaisten viralliset joulukauden avajaiset vietettiin tänään suurlähettilään residenssissä Nairobissa. Suomalaisilla naisdynamoilla on paikallisesti pari kerhoa, jonka puiteissa pistämme pystyyn muutamat kekkerit vuosittain Kenian suomalaisille - aikeena ja aiheena ihan silkka varojen kerääminen paikallisiin koulutusproggiksiin, hyvällä mielellä totta kai. Pienimuotoista, mutta ah niin ihanaa, talkootouhua.
Joulujuhlat ovat täällä paikkansa ansainneet, ja odotukset ovat aina kovat. Niinpä tänäänkin hipsittiin jo aamusta valtaamaan Suomen valtion virallinen edustuskeittiö. Kourallinen naisia kristallinkirkkaalla roolijaolla; viikkojen sumplimisen tulos. Jokaiselle on jaettu ruokavastuu, missiona saadaan kunnon joulupöytä pystyyn. Ja taas saatiin.
Sukseen suurimmat haasteet on yleensä lantuissa ja lohissa - kumpikin jokseenkin tuntematon lajike meidän normikaupoissa. Mutta aina on kuitenkin graavattu kala ja lanttulaatikko pöytään saatu, sen kinkun, rosollin, sienisalaatin, joululimpun, lihapullien ja maustekakun kyytipojaksi. Sinappia ja oluttakin vielä.
Rehellinen ja retostelematon saldo päivästä: taivas taas kerran. Ruokakuntaan kuului kuutisenkymmentä, ja huokailuista päätellen samaa taivasta tarjosivat kaikki muutkin. Pienimmillä elämä kirkastui entisestään, kun pukki tupsahti paikalle.
Oi sitä joulun taikaa helteestä huolimatta.
Nyt on vuorossa vanhanaikaiset; rouva siis ruokalevolla ja saapa nähdä malttaako tästä enää tämän päivän puolella noustakaan;). Sen verran voin tässä viimeisilläni viisastella, että ei tästä joulusta ihan turhaan hötkyillä - kyllä tämä vaan on mukavaa at max.
Nautiskellen,
Jaana
Ihanaa... hymy huulilla lueskelin kirjoitustasi :)) Köllöttele ja nauti olostasi <3
ReplyDeleteOih ja voih, voisikin köllötellä aina vaan. Eipä onnistu. Vauhti sen kun kiihtyy, mutta onneksi vain pari duunipäivää jäljellä ja sitten voi ihan luvalla jatkaa tätä jouluruljanssia;)
DeleteTäällä vielä nuo perinteiset odottavat ensi tiistaille - ja torstaille, ainakin. Ei ole noiden perinteisten voittanutta - ja kun vielä on oikeaa sinappia pöydässä;)
ReplyDeleteNo, nyt hätyytellään jo torstaita - onkohan perinteet ottaneet jo vallan;)?
DeleteTeillä on siellä Keniassa aivan ainutlaatuinen yhdessä tekemisen meininki! Upean joulupöydän olitte loihtineet!
ReplyDeleteIhanaa viikonloppua!
Kiitos, ja nyt vielä kun saisi saman pöydällisen hoidettua kotioloihin, niin oltaisiin ihan voiton puolella;) Mukavia viimeisiä odotuksia sinne! Onko jo lunta?
DeleteLuulen, että osa ihanuudesta on asenteesi, aina niin mahtavan positiivinen ja kannustava!
ReplyDeleteTarjoilut näyttää herkulliselya, niin kuin aina :-)
Siis herkulliselta :-)
DeleteTotta. Se eka kerta kun vuodessa jouluruokaa saa... aah. Ja tunnistan ton talkoohengen ja miten jokainen tekee parhaansa, että kaikille tulee Suomifiilis kun herkkuja maistelevat:) Hyvältä näyttää. Vaikea vaan kuvitella sitä hellettä:)
ReplyDeleteKyllähän tälläinen puuhailu on mukavaa, ja hei no hätä, ei ole mikään kova helle ollenkaan... sellainen suomalainen juhannuskeli;) Niinpä. Terkut!
DeleteIhania kuvia, ihana fiilis välittyy :)
ReplyDeleteJa saisipa mukaan vielä ne tuoksut ja äänet, niin perfect! Kivoja aluspäiviä sinne!
DeleteNiin suomalaista! Pari kertaa itekin Afrikassa jouluruokia ja -leivonnaisia tehneenä muistan tunteen, kun väkerrettiin jouluruokia ja paistettiin karjalanpiirakoita pihalla, ulkouunissa... Kivaa että siellä on noin paljon suomalaisia ja hyvä yhteishenki.
ReplyDeleteTässä kovasti puntaroin, joko malttaisin alkaa piiraanpaistoon viikonloppuna. Olisi niin tuhat juttua hoidettavana alta pois, mutta kyllä piiraat kuuluu joulupöytään niin satavarmasti. Ehkäpä, ehkäpä sitä aikaa sitten tehdään;)
DeleteHei, sain juuri viestin Keniasta Nairobista, että Suomen naapurin rouva on saapunut sinne joulua viettämään - tyttärensä ja poikansa luokse.
ReplyDeletet. Sari
Voih, maailma on niin pieni ja ympyrät sen mukaiset. Olikohan naapurin rouva mukana meidän lounaalla;) ?
DeleteMiten odotankaan niitä ihania joulun makuja. En ole vielä maistanut yhtään torttua, piparia enkä muutakaan, joten taivaassa sitten ollaan :)
ReplyDeleteOlet kyllä aika sissi, kun olet pystynyt olemaan ilman yhtään jouluherkkua näinkin pitkään - siis varsinkin kun niitä tulee kotipuolessa vastaan joka kulmassa. Mutta hei, odottelu on sen väärtti. Taivas in deed. ;)
DeleteIhanaa, näytti niin kotoisalta ja Turun sinappi oli paras :)
ReplyDeleteT.Kirsi
Hienoa, että järjestitte tuollaisen joulujuhlan...:)
ReplyDeleteJoulujuhlat on loppujen lopuksi aika kiva ja helppo järjesteltävä, kun kaikki tietää mitä pöydältä odottaa:) Eipä tarvitse menyitä miettiä;)
DeleteVaraslähtö jouluähkyyn, pointsit sulle! :) Mä odotan vesi kielellä että pääse kinkun kimppuun...
ReplyDeleteIhana kinkku. Taivaallinen kinkku. Ja ähkykin on ihan jees;)
DeleteMitäs rosollin keskimmäisessä raidassa oli? Porkkanan ja punajuuren tunnistin, mutta keskiraita (joka mulla on aina suolakurkkua) näytti vieraalta. Ihanan näköiset tarjoilut, vesi herahti suupieleen!
ReplyDeleteKuule, omenoita siinä rosollin keskellä. Meillä on myöskin ne porkkanat, suolakurkut ja punajuuret yleensä, mutta omppu sopii tosi mainiosti mukaan kerhoon. Melkein joulu, melkein uusi joulupöytä! x
DeleteTeillä on siellä tekemisen meininki ja loistava joulutunnelma jo nyt! Mainio postaus! Ja Turun Sinappia pöydässä :-)
ReplyDeleteKyllä jouluun kuuluu häärääminen ja vaikka pikkuinen kiirekin, eikö? Itse ainakin tykkään, vielä toistaiseksi;) Oikein suloisia odottelupäiviä myös sinne.
DeleteOnpa kiva nähdä kuvia teidän tämänvuotiselta jouluaterialta. Olin viime vuonna mukana vanhempieni kanssa, ja juuri tänään juttelin äidin kanssa, miten erilainen mutta upea viime joulu oli. :)
ReplyDeleteMukavaa joulun odotusta!