Tuesday, 22 April 2014

Taivaan takapihalla


Hiljaisen viikon alkupäivät lepuuteltiin angiinaa silmät ummessa, mutta pääsiäisen huipennus olikin jo nimensä veroinen. Vaikkakin toipilaana, niin sisulla saatiin lapset, muonat, tropit ja kamerat pakattua pirssin peräkonttiin ja aloitettiin matka sinne kauas, melkein maan ääriin. Suuntimana oli viirun verran vasempaan Somalian rajapyykeistä, kivenheitto päiväntasaajalta. Päivän ajomatka sinne, pari perillä, toinen kokonainen takaisin. Ääretön, suunnaton ja niin tavattoman kaunis Merun kansallispuisto.  

Matka oli myös meidän yhteinen pieni pyhiinvaellus. Retki, josta on puhuttu jo vuosia, haaveiltu saman verran, ja nyt siitä vihdoinkin tehtiin totta. Merussa on aina ollut pieni pala perheen historiikkiä, ja linkkinä tähän kaikkeen on vuosikymmenten takainen tarina Elsa-leijonasta.
Elsa - born free. Tositarina, joka vei oman pienen sydämeni mennessään jo muinoin, ja joka on kulkenut sielun syövereissä siitä asti. Leijonan pentu, orpona löydetty, lainaksi annettu, hoivattu ja rakastettu, ja lopulta vapaaksi laskettu. Kun meidän pikkuruinen rakkauslapsi, lahjatyttö, löysi tiensä meille kymmenen vuotta sitten, niin oli itsestään selvää, että tyttö ansaitsee arvoisensa nimen:
Elsa, vapaana syntynyt - tai taskuraketti näin perheen kesken;).

Leijona-Elsa oli valinnut Merun lakeudet omiksi leikkikentikseen. Fiksu oli tyttö, sillä suurempaa maisemakauneutta on vaikeaa kuvitella. Meidän hiljainen missio saada kulkea Elsan tassunjäljissä oli unelmien täyttymys. Ajelimme kummut ja laaksot, nuuskimme samoja tuulia kuin Elsa aikoinaan ja pysähdyimme helisevien jokien mutkissa, jotka taatusti antoivat omistaan myös eläinystävillemme. Yrityksistämme huolimatta savannien suuruus ei sallinut tavata leijonia silmikkäin, mutta pääsiäisen kruunasi viimeinen iltahetki leirinuotiolla. Sysimustan yön sylistä kuului yllättäen leijonasiskojen kumeat tervehdykset - olivat tulleet ihan liki, ehkä toivottamaan hyvää matkaa tai ehkä tuomaan viestin kaimalta kaimalle. Hetkessä oli taikaa. Ja hiukan itkuntiherrystäkin, as usual.

Niin kaunis on maa, niin korkea taivas. Retkistä paras.

xxx



35 comments:

  1. Ihana ja tärkeä retki teillä. Leijonasiskot tulivat lähettämään Elsan kauas maapallon toiselle puolelle. Itkuntiherrystä täälläkin. Haleja Elsalle ja teille kaikille. Marja

    ReplyDelete
  2. Ihanaa... ja niin ne kyyneleet tulivat jälleen, jopa täällä ♥

    ReplyDelete
  3. Ihana pyhiinvaellus.

    Täällä tuntuu jokainen kauppareissukin tällä hetkellä jotenkin hartaalta... Viimeinen viikko pyörähtää meillä kohta käyntiin.

    ReplyDelete
  4. Mitä elämän makuista seikkailua ja jännitystä! Sukelsin kuviin ja tunnelmiin taivaan takapihalle. Hurjan ihanaa kauneutta! Voi mieletön, mikä matka. Kun palaat Suomeen, ehdotan seminaaria, luentoa/ kuvakavalkadia... olisi monta silmää ja korvaa paikalla! Onnellisuutta sinne! t; Hanna

    ReplyDelete
  5. Nyt mä vaan huokaan. Sanat ei riitä. Kaunis tarina ja kuvat.

    ReplyDelete
  6. Ihanasti kirjoitat tuon tarinan...hiljaa luen täällä...kauniit kuvat kera kauniin tekstin.
    XX

    ReplyDelete
  7. Voi <3 ps. me oltiin Pääsiäinen vanhoilla kotikonnuilla. Kyllä oli kaunista sielläkin.

    ReplyDelete
  8. Olipa liikuttava ja kaunis tarina ! Ja kaunis tuo teidän Elsanne :)

    On muuten kaksi koskettavaa, kaunista tarinaa, tuo em. Elsa- vapaana syntynyt sekä Timbavatin valkoiset leijonat! Jälkimmäinen on tallessa, Elsa valitettavasti jäänyt jonnekin lainaan!

    ReplyDelete
  9. Ihana tarina! Meilta loytyy kotoa kaima - vaikka tarina Elsasta ei varsinaisesti toteudukaan meilla, ajattelin, etta nimella pitaa olla joku linkki pitaa olla Afrikassa tehtyyn, syntyneeseen ja kasvaneeseen lapseen :)

    ReplyDelete
  10. Minä pyyhin silmänurkkia. Mitä tähän muuta voi lisätä :)

    ReplyDelete
  11. Sydäntä pakahduttava hetki, siis oikeasti. Olen niin iloinen, että koitte sen ennen Suomeen muuttoa. Kultaakin kalliimpi muisto, teille jokaiselle.

    ReplyDelete
  12. Voi muistan Elsa-leijonan tarinan - sen painavan ja ison kovakantisen kirjan, jonka kannoin kirjastosta talvipakkasella lapsena.
    Ihana ja kaunis tarina, niinkuin tämä sinunkin, jota täällä liikuttuneena ja vaikuttuneena luen...
    Tuli mieleen, sun pitäisi kirjoittaa kirja teidän Afrikan vuosista ja kokemuksista - niin hienosti kerrot ja kuvaat asioita ja tunnelmia <3

    ReplyDelete
  13. Osaan niin eläytyä tuohon teidän hetkeenne! Ihana! Tulette aina kantamaan sydämessänne näitä sykähdyttäviä Afrikan muistoja ja kuvia.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juuri näin, ja totuushan on, että itse olen meidän perheen ainut ei-afrikkalainen;)... olisiko moisen uskonut, kun ensi kertaa astuin tälle mantereelle ollessani yli kolmenkympin, ja tänään koko remmi on ihan täkäläisiä;). Mikä onnenkantamoinen;)

      Delete
  14. Yhdellä sanalla sanottuna: liikuttavaa. (minut kyyneliin asti.....niin tuo tarina Elsa-leijonasta jonka muistan kyllä ja tuosta teidän omasta Elsa tyttösestä kuin koko retkestänne (no nyt ne sanat taas karkasi ja tuli enemmän kuin yksi) -Anne

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Anne. Kauniita sanoja xxx

      Delete
  15. Voi mikä pyhiinvaellusretki - ja kyllä teille tuolta jää niin mahtavia muistoja ja kuvia!
    Elsasta lueskelin minäkin nuorena itku kurkussa. Ja lueskelin vielä vähän vanhempanakin. Pitäisi oikeastaan kaivaa kirja esille ja lukaista vielä kerran. Ainakin.
    Lohdun näyksi noista maisemista luopumiseen: täällä alkoi eilen kotikoivu vihertää - ensimmäiset silmut työntyivät esiin. Tänään vihersi jo enemmän.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Eihän sitä silloin miettinyt Elsan tarinaa muuten kuin suloisena selviytymiskertomuksena, mutta siinähän on niin valtavasti muutakin. Varsinkin nyt, kun mukaan on tullut ikioma meidän Elsa. Tärkeitä tarinoita, ja tärkeää symboliikkaakin - meidän Elsalla on nyt tarina omasta taustastaan. x

      Delete
  16. Onneksi löysitte Elsan ja hän teidät, win-win :-)

    ReplyDelete
  17. Mahtavaa! Liikuttava tarina Elsoista. Nauttikaa joka hetkestä siellä päiväntasaajan alla...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juuri näin - nautitaan, nautitaan, ja ihan hiukan panikoidaan;)

      Delete
  18. Mathava tarina oli aikoinaan Elsa leijonasta ja mahtava tarina teidän Elsasta♥

    ReplyDelete
  19. Kyllä taas sai haukkoa henkeään ja niellä kyyneleitään - niin koskettavia tarinoita ja upeita kuvia! Huomasin juuri, että tuolla aikaisemmin "Ellis" vei sanat suustani/ajatukset päästäni! Olen monesti näitä lukiessa ajatellut ihan samaa! Oletko koskaan ajatellut kirjan kirjoittamista teidän Afrikan ajasta..?
    -Tiina

    ReplyDelete
    Replies
    1. Nämä on näitä syviä suuria muistoja, ihania sellaisia. Voipi olla, että pitää laittaa tunneluukut hetkeksi kiinni, kun kotiin tullaan - jotta voidaan keskittyä mukavaan paluuseen vältellen mitään ikävyyskohtauksia;) Ja kun on kaikesta transitiosta selvitty, niin sittenhän voidaan miettiä vaikka mitä uusia proggiksia;)

      Delete
  20. Ollaan ihan etuoikeutettuja, kun päästään makustelemaan näitä Afrikan ihanuuksia näin blogisi välityksella, kiitos, kiitos, kiitos <3
    Sen lisäksi, että olet huippulahjakas valokuvaaja, olet myös loistava kirjoittaja. Näitä tekstejä kun lukee niin toivoo, että teksti jatkuisi aina vaan!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voih. Liiruja laaruja, niitä näitä. Ihanaa jos joku tykkää, ja siitä suunnaton kiitos!

      Delete
  21. Voi, Elsa-leijona on kyllä jäänyt mullekin mieleen! Ihana postaus, ihana tarina Elsasta. Halit <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Elsa taisi olla tapetilla samoihin aikoihin;) Ihana Elsa, kumpainenkin. xxx

      Delete
  22. Niin kaunista ja koskettavaa. Kaikki tämä on niin kaunista ettei sanat riitä♥
    Lopetin Susanne-blogini, mutta minulla on pieni blogi jäljellä. Tule kurkkaamaan jos haluat:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Teija Hakala sanoi juuri sen, mitä minäkin halusin sanoa. Kiitos sinulle blogista! Värikylläiset kuvat ja ihanat tekstit ilahduttavat arkea täällä napapiirin pohjoispuolella!

      Delete
    2. Voi kiitos kauniista sanoista. Tässä jaetaan tarinoita, muistoja, hetkiä - toisenlaista arkea, sitähän se elo loppujen lopuksi on. Mukavaa viikonvaihdetta!

      Delete