alkusoittoa





Kolmen viikon blogitauko tuo rimakauhua ja pikkuhiki hiipii ylähuulelle, kun pitää - tai siis saa ja joutaa - julkisesti jutustella. Mulla on vaan tämä arjen hallinta ja kaaoksen kesytys aivan hakoteillä näinä päivinä. Vanha viisaus kaamoksen lamaannuttavasta ja lihottavasta vaikutuksesta on todeksi uskottava ja näillä lanteilla faktaksi todistettu. Kaksi työtä kun on tehtäväksi annettu, ruokakauppa välttämättömäksi todettu, einekset vain puoliksi kypsennetyt, pyykit pestäväksi kannetut ja lapset rutisteltaviksi annetut - niin missä välissä sitä ehtisi virittelemään kuvausrekvisiitat, saatika sitten oman itsensä kuvakelpoiseksi. Apua,  ei ainakaan meillä tässä ja nyt. Mieskulta on huomannut omat etsikkoaikani, ja tupuuttelee ottamaan ihan omaa aikaa kun siltä tuntuu. Kiitos ja kooma. Aikamoista selityksen makua ihan vaan sille faktalle, ettei hiljaisuus ole haluamisesta kiinni, vaan tämän hetkisen ja hektisen elämän kuristusotteesta. Ja minä kun luulin olevan jo yli-ikäinen ruuhkavuosiin:). Nyt jätetään kuitenkin nämä turhat jaaritukset, ja ollaan iloisia että onnistuin puristamaan kahdenkeskisen ja tuikitärkeän iltahetken - en siis siippani - vaan läppärini kanssa;).

Mutta, onneksi kuitattin parisuhdeaikaa menneellä lomalla. Josta tuntuu olevan jo se kuuluisa ikuisuus.  Livahdettiin kaksin Madridiin - täysin impromptu. Love in luotijuna. Oltiin hiukan hukassa hela tiden, kartat kurttuisina, kompassi kadoksissa. Sieltä se reilaaja löytyi vuosikymmenten kätköistä ja otettiin kaikki muistot heti hyötykäyttöön. Eikö se reissujen parhaus silloin ollut, ettei tiennyt mihin päänsä illalla kallistaa tai mistä sen aamulla löytää;)? Hotellia ei oltu buukattuna eikä tähtiravintolaa varattuna. Hortoiltiin vanhan kaupungin sokkeloista helmeä kalastamassa, ja sieltä se löytyikin. Syötiin patonkia puistossa ja vaellettiin yöttömän suurkaupungin kujilla. Mentiin museoon viimaa karkuun ja heittäydyttiin sokkona metron viemäksi. Istuttiin plazan kuluneella kivellä, annettin pululle murut ja trubaduurille lantit. Ja oltiin taas niin nuoria - nimimerkillä kiharrin kassissa, cavaa lasissa ja Canon kaulalla;).

 

Lomilla on tarkoituksensa. Kun tultiin kotiin, niin narsissin nuput oli vihdoin vastassa ja onhan tämä valo niin tavattomaan voimaannuttavaa ja viehättävää. Ja mikä parasta - vaikka tässä koneella on nyt tuokio vierähtänyt, niin eipä ole maailma romahtanut tai seinät kaatuneet. Keittiössä on sotku, but so what. Seuraavaksi etsitään se kadonnut kameran laturi.

 

Nice to be back.