Return of the T-bone

 

No niin, kevät on korkattu ja terassi taaplattu. Viima on vielä vieraanamme, mutta viikonlopun agendana oli kantaa kanervat kaatiksella, tuoda tuijat tilalle ja esitellä pohjoisen kevät kontista kannetuille safarituoleille. Ovat poloiset viimeksi nähneet ulkoilmaa Masai Maran savanneilla ja nyt on sitten totuttautuminen rintsikan takapihalle, toistaiseksi nurmettomalle. Heh, courage.

Lupaus lämmöstä ja valosta on lahja. Fillarit on sisäänajetut, pipot ei kuulemma enää mahdu kypärän alle ja rullalaudat löytyivät autotallin nurkasta - samalla kun buurikulta rullasi oman nelivetonsa ihmisten ilmoille. Grilli. Sitä on käyty silittelemässä kaamoksen keskellä, siitä on puhuttu, sitä on muisteltu. Niinpä. Niin makaa kuin petaa, varsinkin kun on nainut itsensä tsydeemiin, jossa Weber on perheenjäsen ja jokamiehen lemmenjatke.

 

Helskyteltiin kaasupullo, kiilloteltiin teräaseet ja kaivettiin pakkasesta se vaalittu puolenkilon jötkäle lihaa, T-bone steak. Kombinaatio sisä- ja ulkofilettä yhdessä pihvissä, marmoria ja mureutta, luu välissä. Näitähän ei kuulemma enää normimarketeissä leikellä, joten pitää löytämän lihamestari, joka ymmärtää asioita. Suomessakin on onneksi kylliksi wannabe-lihaaneita, jotka pitävät t-bone-kultin hyvin hengissä. Pihvit tilataan jostain, ne saapuvat kylmäkallein puristuksissa, ne noudetaan ja rituaalien myötä kätketään pakastimen t-bone-osastolle odottamaan h-hetkeä; kevätgrilliä. Perheen muille on buukattu se tavallinen kananrinta tai normileike, molempi parempi. Makkaroita unohtamatta. Ilmassa oli melkein juhlan tuntua, ehkä ripaus nostalgiaakin. Tai liekö koti-ikävää.

 

Tämän maanantain räntä veti sen terävimmän kärjen tältä hekumoinnilta - terassi lienee paketissa vielä tuokion, safarituolit somassa pinossa ja grilli pressun alla. Ei siis hätäillä, jatketaan hiljaista viikkoa kaikessa rauhassa. Pikkupakkailua ja menovinkkien pläräystä, tenavilla matkaperhosia paidan alla - ja meillä kaikilla sitä tuttua safarisäpinää. Nostalgiaa ehdottomasti. Ihan kuten ykköskuvassakin - jes, grillimestari itse vuonna yksi ja nakki... silloin kun vielä tiesi miten kuvissa käyttäydytään:).