Wednesday, 18 March 2015

pientä hyvää


 
Meidän arjen kruunu on makaronilaatikko, se koruton kuuden aineksen kulinaarinen kokemus. Makaroni, jauheliha, munamaito, voi, liemikuutio ja voinokare, ilman yhtään vihannesta. Taisi tulla muuten historian toinen blogiresepti ikinä;). Parhaimmillaan tämä musaka on hiukan yliaikaisena, pinnan ruskeilla ja rapisevilla makaroneilla, ketsuppikierukalla, kylmällä maidolla ja ainakin kerran santsattuna. Jes, koko kevään hiilarit yhdellä huitaisulla.
 
Laatikko on uunissa nyt, tuoksun huuma, istahdus tähän keittiön nurkan nojatuoliin, ja ikiomana pikkubonuksena loraus punkkua lasissa tähtilampun alla. Arkiviini on kuulemma monen aikuisen naisen riivattu kirous, vallan vahingollista ja vaarallista. Otan tietoisen riskin, läppärin polvelle, CNN:n propagandat taustalle ja hetki blogille. Hetki on hyvä juuri tässä ja nyt.
 
Tosin sunnuntai oli päivänä kuin karkkikulho. Toivuttiin serkun häähumuista ja aurinko helli väsyneitä tanssijoita. Terassin raitis ilma oli parasta brunssia - buurikulta luki sorteissa tuntitolkulla bilteman katalogia ja itse olin ihan imaistuna 1600-luvun Amsterdamiin. Köpiksen kentältä tarttui mukaan kasa kirjoja, ja sokkona otin Jessie Burtonin debyytin Miniaturist. Miten voikaan tarina olla vaan yksinkertaisesti hyvä. Sen verran on mieli heikko, että mieluista kirjaa ei yleensä maistella hitaasti ja hartaasti, vaan hotkaistaan yhdellä sessiolla ja hiukan yli äyräiden. Siksi pitääkin olla strategista silmää, kun kirjan aloittaa -  rätti, pyykki ja perhe hiipuu taka-alalle ja tarinan tarkkailu ottaa helposti täyden ylivallan.
 
Tosin sen verran oli ryhdin jämiä jäljellä - tai liekö omantunnon kolkutusta kaiken juhlan jäljiltä - että pyhänä korkattiin myös pihan pyykkinarut. Siivottiin menneen talven pölyt ja linnunkakat langoilta ja ripusteltiin lakanat liehumaan.
Tervetuloa tuulen tuoksu tyynylle asti!
 
Ajatella, kokonainen oodi kotiruualle ja puhtaalle pyykille, arjen rakkautta ihan sydämen pohjasta.
Kevään magiaa, must be. Mutta nyt - back to makaronilaatikko.
 

8 comments:

  1. Makoroonilaatikko on NAMMM...:) Ja puhtaat lakanat tuulessa..:)

    ReplyDelete
  2. Oodisi kotiruoalle ja puhtaalle pyykille sai hyvälle mielelle. Niitä sopiikin hehkuttaa, täyttäähän arki kuitenkin leijonanosan päivistä. Kuka sitä nyt bilehömpötyksestä jaksaisi jatkuvasti lukea. Kivoja piristyksiä nekin, mutta kyllä hyvän elämän kivijalkana on toimiva arki sopivin maustein. "Tervetuloa tuulen tuoksu tyynylle asti" ihastutti ilmauksena! Terv. Iiris

    ReplyDelete
  3. Kuulostaa täydelliselle! Meillä tehdään jauheliharuokien lisäksi kanaa, viikolla mennään näillä, perunalla tai riisillä höystettynä, makaroonikin kelpaa. Viikonloppuna panostetaan sitten enemmän.
    Puhtaat valkoiset lakanat, ulkona kuivuneet, parhautta!

    Voitisko Jaana harkita jonkun viikonlopun pitää putiikkianne auki? Näin kauempaa tulevalle, työssäkäyvälle noihin aukioloaikoihin ei vaan ehdi. Ja haluan ihan ehdottomasti hypistellä tuotteita, nettitilaukset ei ole minun juttu ;-D
    T:Rva Kivitikka

    ReplyDelete
  4. Ihanaa arjen "eksotiikkaa" niin taitavasti kynäiltynä jälleen kerran. Kiitos piristävästä tekstistä ja värikkäistä kuvista!

    ReplyDelete
  5. Onni on arjen pienissä hetkissä. Makaroonilaatikko on ihan parasta. Meillä menee sekä kanaversiona että sillä perinteisellä jauhelihalla.

    ReplyDelete
  6. Lopulta se arki onkin juhlaa.. Vai miten se sanottiinkaan :) Kaunis blogi sinulla täällä! Eksyin ja löydän nyt uudelleenkin! Jos haluat niin käy kurkkaamassa omaa blogiani, puuhiani saa alkaa seuraamaan ja kommentit piristävät. www.amandanunelmia.blogspot.fi :) Ihanaa viikonloppua ♥

    ReplyDelete
  7. Kiitos - sinä osaat sanoittaa niin hienosti sen, mikä arjessakin on juhlaa. Ja kuvittaa <3

    ReplyDelete
  8. Makaroonilaatikko ja liraus viiniä - ihan parasta! Tykkään myös noista värikkäistä tauluista ja filteistä! Mukavaa kevättä teille!
    Tiina

    ReplyDelete