Saturday, 5 September 2015

Rannalla


Näillä kallioilla on eletty elämä -  hyvä sellainen ja meidän ensimmäinen suvi. Meillä on onni - tämä ranta on ystävä ja koti, ei uhka, ei reitti, vaan satama. Ranta, joka on meidän lasten riemu ja raiku, ei hauta. Näillä järkäleillä on torkuttu parhaat kesäkoomat, otettu aamusumpit meriusvassa, tainnutettu kaukokaipuuta horisonttiin haaveillen ja tanssittu kokon tahtiin yöttömässä yössä. Graniitti ja sen jäkälät ovat keikkuva pöytä ja heiluva pannun alus, niillä on istuttu kainaloissa, tuijoteltu tulen läpi, haettu yhteistä säveltä ja puitu syntejä syviä.  Parasta on keskipäivän aurinko, pikimusta hot dog  pään alla ja fat pacific ulapalla. Juu, viimeinen viisaus on käännöskoneen suoma vastine simpsakalle sanonnalle rasvatyyni. Saa kokeilla.
Viime viikonloppu oli kesänloppu. Viikossa on heittänyt pyllyt niin keli kuin mieli. Vain kuusi iltaa sitten syötiin juuri niillä kallioilla, juotiin kylmää valkeaa viiniä, tyttölauma kikatellen, saunottiin olan takaa ja sukellettiin Itämereen ilkosillaan. Yö nukuttiin aina vaan niillä samaisilla kallioilla, tähtivuoteen peiton alla, taivaan armoilla, elotulien hiilloksen hehkussa. Ilman huolta tai häivää.  Ja nyt - täällä ollaan kaupunkikeittiössä, vilttiin kietoutuneena, villasukat reisiin asti ja melkein teki mieli glögit keittää. Liekö meidän oma mikroilmasto, mutta täällä on vilu, viima ja tuoksuu syksy. Ja miten voi yht´äkkiä ranta tarkoittaa jotain niin muuta, maailman surullisinta ja sanatonta.
Syksy saa tulla. Lempeän kun saisi, sellaisen joka sallii grilli-iltoja pikkujouluun ja pitkän pöydän puun alla,  kynttilän kajon aamuin illoin, ilman hyrskynmyrskyjä. Jollei muuta, niin huomenna ainakin meillä on pitkä pöytä pihalla, kuuma grilli ja puolikas eteläistä mannerta puhumassa kielillä ja loihtimassa heimoruokia. Mamuja maailman ääristä, who else, why not & whatever the weather. Niinpä, se hyvä pieni maailma, yhteinen.  Meidän kaikki ja kaikkien. Meillä on asiat niin hemmetin hyvin, loppujen lopuksi, kuitenkin ja kaikesta huolimatta. Tässä ei puhuta mistään muusta kuin mahdollisuudesta rauhaan, rakkauteen ja tulevaisuuteen.  Ehkä voidaan heittää pieni korsi siihen yhteiseen kekoon. Ei saa luovuttaa, ikinä.
"… you have to understand, that no one puts their children in a boat unless the water is safer than the land."
~ Warsan Shire

23 comments:

  1. Ihana kirjoitus ja rantakalliofiilikset välittyivät. Hiukan tuli ikävä tuollaisiin maisemiin.
    Ja meilläkin villasukat niin ylhäällä kuin mahdollista vaikka muka kevät!
    Turvapaikanhakijakeskustelut hirvittävät, sekä siellä että täällä. Mutta hiukan helpottaa oloa se, että niin moni tavallinen ihminen (joka ei mesoa vihapäissään tai peloissaan keskustelupalstoilla) on inhimillinen, rohkea ja toimii ja tekee ja tukee.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Nämä keskustelut ovat aina monisäikeisiä, mutta se tavallisen rohkean ihmisen auttamisentahto on ollut suunnatonta! Mukavaa alkavaa viikkoa sinne kauas!

      Delete
  2. Ihanat kuvat ja ihana fiilis tekstissäsi! Nautin kovasti teidän eksoottisen perheen elämän seuraamisesta! Mukavaa syksyä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos kun tulit ja tykkäsit! Suloista syksyä myös sinne!

      Delete
  3. Ihana postaus <3 Tuli hyvälle tuulelle heti aamulla, kiitos <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Frida! Hyvää tuulta tarvitaan aina!

      Delete
  4. Aamun paras postaus! Voittaa mennen tullen kaikki sisustusjorinat sun muut ei niin merkitykselliset. Tässä oli upea tunnelmalataus tähän sateiseen lauantaiaamuun! Kiitos!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oih AnuElina - kiitos itsellesi näistä sanoista. xxx

      Delete
  5. Ihana postaus - ihanat kuvat. Juuri niin, meillä on loppujen lopuksi kaikki niin hyvin. Auttava käsi on ojennettava.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ja niitä käsiä on onneksi piisannut! Huikeaa!

      Delete
  6. Ihanat kuvat ja tuo tunnelma... se välittyy tänne asti <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Heippa Marru, kiitos kommentista!

      Delete
  7. Tuo viimeinen lause. Juuri niin. Ja muutenkin aamen tälle kaikelle.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niinpä, ajattelemista piisaa meille kaikille. Mukavaa viikkoa!

      Delete
  8. Voi liikutusta, tapaasi kuvata ja koskettaa. Tuli kyynelsilmät. Kaikesta hyvästä ja samalla surusta ja hädästä, mikä leijuu maailmamme päällä. Totta, ei saa luovuttaa ikinä. Kiitos ja halaus♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos kaunein ja iso rutistushalaus!

      Delete
  9. ❤️❤️❤️ Mitäpä tähän muutakaan...

    ReplyDelete
  10. Nämä sinun elämää pursuavat tekstisi; ne ravitsevat, ilostuttavat, pakahduttavat, liikuttavat, koskettavat. Kiitos, että kirjoitat ja kuvaat!
    Nina

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hiukan melkein sanattomana - kiitos Nina! xxx

      Delete
  11. Kaunis kirjoitus ja ajankohtainen. Luovuttaa ei saa. Kohti parempaa mennään. Näin me uskotaan. Jokainen joka apua saa se joskus osaa myös antaa.. Vai miten se meni. Odotan postausta jossa kerrot miten olet keksinyt auttaa. Ois sun tyylistä😊 ei paineita, mutta uskon että päässäsi surisee. Pyydä sitten apua meiltäkin 😊

    ReplyDelete