Pala paratiisia

Miten sen nyt sanoisi – valkoinen hiekka, turkoosi valtameri, huone aivan rannalla ihan vain muutama metri meresta, palmut, pilveton taivas, merituuli, onnellinen perhe, lapset altaassa tai aalloissa, vesipooloa, rantapalloa, ruokaa, kylmia juomia. Siina se jutun ydin. Pari taytta paivaa piitsilla takana, ja niin siina sitten taas kavi,  etta itse olen ollut puolikoomassa pyyhkeen alla lahes tauotta. Paivittainen aamulenkki ja tuoremehu oli toki suunnitelmissa, mutta hommat on ryhmittynyt lahinna aamutirsojen ja latten&kroissantin puolelle. Totaalinen lataus meneillaan, ja yleensa vasta puolessa viikossa tapahtuu herailya ja hiukan enemman aktiviteettia. Loppuviikosta sitten jo snorklaillaan ja vesipetoillaan jotakuinkin tosissaan.

Paikka on tuttu jo monen vuoden ajalta. Paljon tuttuja ja kavereita mukana, seka lapsille etta meille vanhemmille. Istuskeltiin auringonlaskun aikoihin rannalla, kun tenavat ottivat aaltoja ja kikattelivat suolavedessa. Laskeskeltiin taas onnenkantamoisiamme, sama paikka, samat fiilikset, samat simmarit mahtuu viela, sama santa, lapset kasvavat ja aika tuntuu hujahtavan ihan silmissa. Onnellisia aikoja kaikki tyynni.

Olen ottanut sata kuvaa sielta sun taalta, kuin vain todetakseni, etta unohdin kameran kaapelin kotiin. Joten ne kunnon kuvat tulevat ajallaan, tassa pari makupalaa auringonnoususta puhelimella napattuna J. 

Nyt on iltahetki, aperitiivit meneillaan ennen illallista. Ihana iltatuuli, triljoona tahtea, kynttilat, lapset vetaa vaakasuoraan rannalla hiekkarapujahdissa. Keniassa kaikki hyvin.