TGIF

Ihan merkillinen tilanne ja kuka tahansa lieneekin lukevan tata juttua, niin miettii taatusti etta nyt on joku mutteri tai kalenteri jossain ihan muualla kun pitaisi. On siis perjantai-ilta, ihanan lampoinen, kuunsirppi taivaalla ja istun Muthaiga Clubin pihapaviljongin terassilla, uima-altaan rannalla, valkkarin kanssa, tietsikalla. On kynttilaa ja tapasta, tunnelmaa ja tilannetta. Ja rouva yksin viinilla. Onneksi taalla kukaan ei peraan tuijottele ja saalitellen mulkoile. Juttu on itseasiassa ihan simppeli - meilla on himassa netti katki, hiukan duunia viela tekematta Atlantin takaisille deadlineille, ja piti tulla Clubille maksamaan rastit joka tapauksessa. Joten pistin muksut petiin, Jaun on kaveria katsomassa, Eunice jai passiin kotiin, ja itse nautin tilanteesta juuri tassa ja nyt. Pari salaista puhelinkuvaa todisteeksi. 

Hommia naputellen, uutisia lukien, tarjoilu toimii, hyvaa viinia, mukavaa musiikkia, pihakissa kintuissa ja luojan kiitos on perjantai! Ajattelin kokkia tassa niin kauan kun patterivirtaa piisaa, joka ei lupaa mitaan pitkaa sessiota. Ja hei, tamahan on siis ihan naapurissa, eli taman voisi melkein laskea kotona lorvailuksi.

Huomenna on taysi setti aksonia koko paivan. Muutamat harkat, kauppareissu, lastenjuhlat, lenkki metsassa, shoppailua, ja kahdet hipat  illalla. Ja toivottavasti pojat saavat olkkarin maalit kuiviksi, niin etta saadaan kalusteet paikalleen ja huusholli ennalleen. Huomisen jalkeen voidaankin sitten ryhtya laskemaan oita seuraavaan safariin - eli torstaina pistetaan taas pakaasit tarakalle ja suunnataan savannille. Tulossa taatusti ihan mieleton paasiaisreissu. Suuntana pohjoinen. Laikipian savannit keski-Keniassa. Ihana pohjoinen. Jos Laikipialta jatkaisi  matkaa noin 7000 kilsaa eteenpain, niin tultaisiin Turkuun. Food for thought.