Having & Sharing

Joskus saa meikäläisenkin mykäksi ja kananlihalle yhtäaikaa – ja tällä viikolla jo kahdesti (tai kolmesti itseasiassa) vaikka ollaan vasti tiistaissa. Eikä tällä ole mitään tekemistä PT:n hikisessioiden kanssa;) Totaalisen odottamattomia yllätyksiä kavereilta. Sanotaan, että antamisen ilo on se isoin ilo, mutta kyllä saamisen riemussakin on jotain ihanan primitiivistä. Ja hiukan nöyrääkin. Itse tykkään väsäillä yllärilahjoja ja tuliaispaketteja oikealle ja vasemmalle. Samalla aina hiukan huonona vastaanottamaan pakettia tai pukettia. 

Mutta tilanne on selvästikin muuttumassa, sillä meillä on ollut kotona suurta saamisjuhlan tuntua tällä viikolla. 

Tulin eilen duunista kotiin ja pöydällä oli iso punainen paketti. Postihan ei täällä tuo eikä vie, sillä kaikki postikorttia suuremmat lähetykset tuppaavat jäädä posteljoonien omaan käyttöön.. mutta jollain ilveellä meille oli tullut paketti Dubaista. Murheissani kirjoittelin kesäkuun puolessa välissä lähtevistä kavereista, ja nyt olivat laittaneet tuliaisia uudesta pestipaikasta. Huikeat mosaiikkilyhdyt, iso roikkuva ja muutama pienempi pöytäversio. Vitsi kun kivat.  No, sitten tänään tuli duunissa käteenkannettuna litteä kirjekuori. Meidän edellisviikonlopun Camping Klaani antoi meille hulppean illalliskortin kaupungin parhaaseen ravintolaan - eikä mikään pilipalikortti, taatusti mahtuu meikäläisen valkkaritkin mukaan. Aika mukavaa muistamista, eikö?

Ja sitten vielä tämän illan bonus - yllätysten ylläri - sain Oman Huoneen Pialta tunnarin mun loruilleni! Samaan malliin kuin ihanasti Kivitikan Rouvalta viime viikolla. Nämä on sellaisia mun ikiomia hekumajuttuja, joista olen ihan älyttömän iloinen. Kiitos ja jatkojakoon menee!

Siis jutun juurena on se, että muistaminen, antaminen - ja saaminen - on vaan yksinkertaisesti tosi kivaa. Näillä sävelillä hyvän tuulen viikonjatkoja kaikille. xxx.