Nurmella

Vaikka olenkin hehkutellut aina ja viime aikoina safareista ja maisemista, niin kyllä kaupunkiviikonlopuissakin on oma hohtonsa. Nairobissa on aina tekemistä, laidasta laitaan. Mullakin on pitkä lista tekemättömiä juttuja, joiden hoitamiseen yleensä tuhraantuu lauantai poikineen - pelkästään keskustaan meneminen on pinnistys jo sinällään, eikä vain ruuhkien takia, mutta sieltä löytyy aina kaikkea suunnittelematonta mukavaa. Anyways, se lista on edelleen pitkä ja odottaa tekijäänsä, sillä ihana eilinen vierähti nurmikolla kellien ja kevätpäivästa nauttien. 

 Näissä Kenian normimukavuuksissa on aina mukana ripaus kiistanalaisuutta - ja siitäkin juteltiin porukalla eilen keskellä kukkivaa puutarhaa vatsat täynnä herkkuja ja pullet lapset ympärillä juoksennellen. Pitää muistaa, että yli puolet meidän kanssakansalaisista elää absoluuttisessa köyhyydessä. Ilman mitään. Etniset kahakat kaukana pohjoisessa ottivat taas lisäuhreja menneellä viikolla. Samoilla seuduilla on kuivuus ja nälänhätä, juuri nyt. Tätä-oikeasti-tärkeää-listaa voisi jatkaa loputtomiin. Miten samaan maan kolkaan voikaan mahtua näin valtavasti ääriolosuhteita ja äärikohtaloita. Yltäkyllyydestä totaalisen selviytyskamppailuun.

Vaikka se kolikon kurjempi toinen puoli tuntuu kovin kaukaiselta kauniina kesäpäivänä, niin onneksi jokainen paikallaolija on asiasta kovin tietoinen - sillä kaikki ovat työnsäpuolesta yrittämässä muuttaa tilannetta ja saada aikaan himpan verran parempaa.

Kehitysyhteistyötä. Sitä se. Nämä työt lopu koskaan.

Vakavista jutuista huolimatta, suloista sunnuntaita kaikille. xxx.