Pala taivasta. Ja lampaanpotkaa.

Olipa taas reissujen reissu. Pilallehemmoteltuja ja yltäkylläisiä. Otettiin oiva riski ja kokeiltiin ihan uutta suuntaa ja kämppää viikonloppukeikalle - ja voih, mikä ihanuus periltä löytyi. Viimeistäpiiroa myöden suunniteltu ja antiikkikalustettu lukaali keskellä Laikipian lakeuksia. Kymmenentuhatta neliökilometriä koskemattomuutta ja loputonta horisonttia ympärillä. Savannia ja sen asukkeja. Talossa olisi ollut huoneita ja pylväspetejä vaikka puolijoukkueelle, ja keittiössä oli henkilökuntaa kuin isommassakin instituutissa. Kaikki se - ja paljon muuta - vain meille; pari perhettä lapsineen ja teineineen. 

Eipä tarvinnut kauas eväänsä liikauttaa, kun teki mieli eläimiä bongata. Siinä me istuskeltiin verannalla ja laskettiin kirahvinkauloja. Peurat pyörähtelivät pihanurmella ja norsut nurkan takana. Öisen tähtitaivaan linnunrata oli melkein käsinkosketeltavissa, ja leijonat mylisivät kukkulan kupeessa. 

Keittiön kuningas oli pääkokki Prince Charles. Ja sitä ruokaa riitti - aamusta iltaan mitä huikeimpia luomuksia kannettiin meidän eteen siihen verannalle. Pellavaiset lautasliinat linnuiksi taiteltuina ja purjot viuhkotettuina.  Ja kun tahtoi pikkubreikkiä luonnosta ja ruuasta, niin valkoisessa tassuammeessa oli ihkua kellua:). Melkein hävettää edes enempiä kertoa, sen verran siniveriseltä koko touhu tuntui - vaikka loppujen lopuksi melkein puoli-ilmaista lystiä. Ihana Kenia. 

Kaikkein parasta on kuitenkin se ihan aito yhdessäolo. Laatuaikaa lasten kanssa, onnenhetkiä,  ajatuksenlentoa ja isoja kysymyksiä. Puuhaa ja pohdintaa omien kesken ja kanssa. Oli tosi hyvä olla. 

Nyt on patterit pullollaan ja ihan iskussa tulevaan viikkoon. 

Mukavaa maanantainodotusta kaikille;)