Ryhtiä ja puhtia

Nyt tarvitaan kumpaakin. Tässä on viime viikot – jos ei jopa pari kuukautta – viiletelty pitkin peltoja ja niittyjä, tanssittu ja torkuttu, syöty ja hilluttu. Lomailtu ja seikkailtu. Arki on vihdoinkin tuonut elämän takaisin uomiinsa, ja rutiinit tuntuvat ihan kivalta piristykseltä kaiken semi-ryhdittömyyden jälkeen. Tosin pientä hataruutta on ilmassa aikaisten iltojen ja aamujen suhteen,  mutta oikeaan suuntaan ollaan menossa. 

Lomapowerilla on painettu hyvin ja pitkään, mutta arjessa jaksaminen tarvitsee aitoa tarmoa ja energiaa. Work hard, play hard. Ja jottei jäädä puolitiehen tässäkään hommassa, niin tänään on salikortti hankittu ja uusi mies elämään bongattu. Tai pitäisikö sanoa, että toinen mies. PT. Personal Trainer. Sellainen kahvinruskea lihaskimppu. Apua. Mä kuulostan ihan keski-ikäiseltä oppikirjatapaukselta; mamma palaa lomilta ja samantien haluaa häivyttää kaikki hyvän elämän riippeet vyötäröltä. Mutta ei tässä nyt muu auta, housut kinnaa ja kesä koputtaa ovelle. Ja PT otti haasteen vastaan, onneksi.

Kun on selkeät treffit salilla parikolme kertaa viikossa, niin sinne on mentävä. Ja sitä on kai uskottava, että ne tenavat tulevat toimeen sen hetken ilman äitiä, mies ilman vaimoa, pomo ilman pomotettavaa, kissat ilman rapsuttajaa, telkkari ilman kanavanvaihtajaa, sohva ilman lämmittäjää ja läppäri ilman naputtajaa. Se on sitten vain minä ja hiki, sauna ja allas. Vai pitäisikö sanoa sauna ja siideri :) Ollaan sentään meidän omalla klubilla, jossa on ihan jumalainen allaspaviljonki ja terassimenyy ihan hollilla.

Ensimmäiset tärskyt PT:n kanssa on siis huomenna klo 6. Ja illallistreffit kavereiden kanssa siinä altaan äärellä klo 8... lupaava aloitus tähän tuunaamisprojektiin.

No, kivaa pitää olla ja kyllä se kunto siitä kohenee ohella. Katsotaan kuin käy :).