Treffit.

Ihan tuikitavallinen torstai. Agenda on pitkä ja kirjava; molempien ylitäydet päivät duunissa, kotona ne kaikkein tärkeimmät, siltikin kotiin vasta illan ehtoossa, mielet ihan muualla, arkistressi, lasten ikävä, tarratenavat kiinni hihassa, tuhat kysymystä, tusina huonoa tuhinavastausta, liian vähän huomiota. Onneksi suuret tunteet ja tuhat halausta. Lapsille suukot ja petiin, kaikilla kova kutina huomisesta safarista.

Ja mitäs meille. Kaksi uupunutta, normioloisen onnellista. Talo hiljaisena ja paljon olisi vielä tekemistä,  pakkaamisesta ja huusaamisesta. Huomenna iso päivä, lähtö lounasaikaan.


Mites olis treffit? - vinkkaa ihana mies yht´äkkiä.

Heck the packing, livahdetaan kahdestaan illastamaan. Ex tempore, maailman parasta.

Vanhanajan treffit. Meillä on takana yli tusina vuotta kunnon kumppanuutta, neljä lasta, ja iso tavallinen hyvä elämä. Helppo paikka unohtaa se jutun juuri - kalakaveri;)

Onneksi jaksetaan muistaa treffejä silloin tällöin, joskus kerran viikossa, toisinaan himpan verran harvemmin. Ja yleensä silloin kuin olisi vähiten aikaa, muka. Tärkeintä ei kuitenkaan saisi koskaan unohtaa. Eli, siihen tipahtivat kipot ja kupit, huivi kaulaan ja livahdettiin ulos portista kuin hiipailevat teinit;)

Siis ihan säälittävän lähelle tyrehtyi meidän matka. Naapuriklubille. Mutta, saatiin napattua hetki kaksin, hyvä hetki kaksin. Ei se määrä vaan laatu. Syötiin ja juteltiin arkea, ilman sen suurempia kommervenkkejä. Oli ihan älyttömän kivaa.

Jos oli ilta niin ihmeelinen, niin miksi emäntä viettää keskiyön tunteja koneella? ;) Hyvä kysymys. Mies pakkaa autoa huomiselle safarille. Ihan kelpo vastaus. Tosi on.

Edessä muutaman päivän safaribreikki, linjattomana, langattomana.
 Ihanaa viikonloppua kaikille.