And so it begins

No niin,joulu on virallisesti täällä. On kalenterit, korea ja korkea kuusi, sukat takan tarikalla ja tontut rivissä. Ja vilinää ja vilskettä; talo on pullollaan väkeä, ja vielä enemmän piripintaan loppuviikosta. Meidän hosteli toimii nyt kahdessa vuorossa, alakertaan muutti pariksi viikoksi tuttu perhe muuttopuuhia pakoon, ja toinen kaverikerho kolmessa sukupolvessa tulee muutaman päivän visiitille torstaina muistaakseni. Samalla talon lapsiluku nousee kahdeksaan;). Kyläilykulttuuri on onneksi kovin huoletonta täällä suunnassa, eli jokainen hoitaa omat juttunsa ja yleensä törmätään keittiön pöydän ääressä aamupalalla ja illalla sitten paremmalla ajalla. Tiedossa on siis pitkiä herkkuiltoja ja maailmanparantamista roppakaupalla.

Vaikka jouluun on totta tosiaan vielä aikaa, niin lupposellainen se kortilla. Joulua enteilevät viikonloput on varattu vuoden viimeiselle safarille ja sitten ihan suoranaiseen juhlimiseen eri kokoonpanoissa. Joten nyt viikonloppuna otettiin mahdollisuudesta vaari, ja askarreltiin paikka koreaksi ihan rauhassa. Lapsethan ovat joulujutun juuri, ja kyllä oli tähtiä silmissä kun laitettiin kuusi kuntoon. Saadaan nyt ihailla ja nauttia kimalluksesta muutama viikko, koko porukka pienistä isompiin.

Lupaan kuitenkin olla pläjäyttämättä pelkkiä joulukuvia lähiviikkoina, kunhan päästin nyt ne pahimmat höyryt päältä. Kirjeet vielä kun saadaan pihalle tonttujen noudettaviksi, niin sitten alkaa olla hommat jotakuinkin hanskassa näiden esivalmisteluiden osalta;)

Tykkään, tykkään.
xxx