Jaun´s Lot

Oli taas kelkka täynnä, kun lähdettiin vuoden todennäköisesti viimeiselle kenttäkeikalle. Otettiin suunnaksi Kajiadon savannit Tansanian rajalla. Agendana himpan verran toisenlainen safari; oltiin kaveriporukan kanssa lupauduttu mukaan Molepon Maratonin järjestelyihin. Käytännössä ei mitään sen työläämpää kuin miehittämään vesipisteitä ja koordinoimaan reitin merkintä. Maratoni itsessään on masai-yhteisön vetämä proggis, jossa juoksijoilla on huikea tilaisuus juosta pitkin masaimaita; luvalla ja turvassa - noin periaatteessa ainakin - masaimiesten hätytellessä villiä luontoa pois lenkkipoluilta.

Alkureissunrutiinit pyörivät aika kivasti tuttuun tapaan leiritulen ja kylmälaukun välillä samalla kun tuijoteltiin horisonttia akaasioiden alla. Lapset keräilivät skorppareita ja leikkivät tulella – hhmm, tiedän, mutta edelleenkin terveellisempää kuin olla liimattuna telkkariin tai tietsikkaan:).  Eilen oli sitten herätys viideltä, juoksut ja järjestelyt kun piti hoitaman ennen keskipäivän paahdetta. Kyllä kannatti, savannin auringonnousussa on sellaista magiaa, jota ei edes usko oleman, ellei omin silmin näe.

Työnjaon tiimellyksessä Allu (11v) päätti ottaa osaa kymmenen kilsan juoksuun, ihan kylmiltään futistossut jalassa. Ei kai siinä voinut vastaankaaan panna, kun poika oli tosissaan. Sovittiin, että juoksee vain niin pitkään kuin jaksaa. Ja juoksee porukassa, ettei jouda gepardin aamupalaksi. No, sälli veti täyden kympin about tuntiin, jättäen suuren osan sunnuntaihölkkääjistä taakseen. Ja juoksi suuren osan ypöyksin. Ne niistä masaista. Sain slaagin kun kuulin, mutta poika oli onnesta rakkuloilla varpaita myödenJ

Kuvia tuli kyytiin satoja, joita on tullaan pläräämään vielä monet illat. Tässä muutama. Mukavaa viikonalkua ja aurinkoterveisiä kaikille!