Sunnuntai Bliss

Pistin heti aamusta essun päälle ja hihat heilumaan. On vaan niin valtavan ihanaa olla kotona. Omissa nurkissa, omien kanssa. Ja ajattelin muistutella koko kerhoa siitä että miten mainio mutsi niillä itseasiassa onkaan;). Sellainen korvaamattoman mainio, ainakin mitä tulee sunnuntailounaisiin. Otin plääniksi puuhata koko pitkän kaavan arsenaalin herkkuja pöytään, ja sitten nostaa vesilasia meille yhteisesti. 

Selattiin tyttöjen kanssa reseptejä, ja päädyttiin yhteistuumin kunnon perinteiseen uunipaistiin ja tilpehööreihin... poikien pyynnöstä salaatin sijasta askarreltiin coleslaw, siis se klassinen kaaliporkkanaraaste majoneesilla, ja perunoiden sijaan vatkattiin pari pellillistä pulleroisia Yorkshire-pudding-paistoksia. Jälkkäriksi pimut loihtivat suklaakakun ja oikein paksun keltaisen vaniljakastikkeen. Kun siinä katselin tarjoiluja niin tuli kyllä mieleen enemmänkin englantilainen pubi, vaahtopäät vain uupuivat. 

Illansuussa tenavat järjestivät meille vanhemmille yllärin. Aikamoista kuhinaa ja kihinää oli ilmassa, ja lopulta selvisi, että olivat askarrelleet meille aarteenmetsästyksen! Sellaiset ihan kunnolliset, jota oli valmisteltu reitteineen ja karttoineen jo pitkin viime viikkoa. Yhteensä kolme eri reittiä, vinkit olivat vaikeita, kartat nokkelia ja palkinnot mitä suloisempia. Siskolla oli ihanasti sormensa pelissä, tietty;). Kun oltiin juostu pimeää pihaa ristiinrastiin, vinkit hoksattuina ja maaliin päästyinä, niin taisin siinä kaikessa kotiinpaluun tunnekuohussa tirauttaa kyyneleenkin poikineen. Kun tykkää vaan niin valtavasti. 

No, kyllä se maanantaiaamu ja arki taas tipauttaa emännän maanpinnalle, joten levitoidaan tässä kotisohvalla vielä hetki. Menossa on hyvä leffa, vieressä hyvä mies, ja vatsa vallan täynnä. 

 ♥

P.S. Kommenttikiertue coming next.