Kello kolmen aamiainen

Siinä se ihanaakin ihanampi kotiloma hujahti ja nyt taas takaisin täällä Nairobin kodissa. Sitä on vielä hiukan päästä pyörällä ja pitää oikein miettiä, että mistä kodista koskakin jutellaan – kun yksi koti on tietysti täällä, mutta kyllä se koti ihan oikeasti - ainakin henkisesti - on siellä Turun puolessakin. No, turha tässä hiuksia halkomaan, todetaanpa itsemme onnenmyyriksi kun on kotia siellä sun täällä;).

Matka meni lonkalta. Mutkaton yölento ja päästiin heti osaksi sitä hemmetin aamuruuhkaa pölyisessä ja pilvisessä Nairobissa. Huusholli iskukunnossa, koirilla oli rajatonta jälleentapaamisen riemua, mutta oli meillä hiukan suruakin vastassa; meidän iänikuinen keltainen kollivanhus oli jäänyt bussin murjomaksi, joten koti on nyt yhtä kissasielua köyhempi. Marsuja edelleenkin tasaluku yhdeksän, joten taisi Anjan sukupuolinen tarkastus ja erittely onnistua. Sähköjä ei ole ollut mailla eikä halmeilla koko päivänä, gentsu tykittää diiselinkatkuja ja netti pätkii. Ihanat keittiökeijut aloittivat työt hyvän loman jäljiltä ja tänään meitä on hemmoteltu isosti. Saatiin iltapäivällä aamiaiseksi kananmaksaa, kokolihamakkaroita, paistettuja tomaatteja ja vastajauhettua kahvia. Tervetuloa isolla kauhalla, it seems.

Likat pesivät kirput koirista, tuoreet ruusut saatiin maljoihin, ja puhtaat lakanat odottavat lepäilijöitään. Kahdeksan kassin purku on meneillään vielä muutaman päivän. Otetaan iisisti, sillä tehdään samalla kaapeissa tilaa uusille kantamalla vanhat kylille kiertoon.  

Lomaa on vielä tämän viikon, joten tästä on hyvä jatkaa. Myös täällä virtuaalipuolella terassin iltahämyssä.

Kiitoksia suvinen Suomi ja koko suku, meillä oli huikea loma – ja vallan käänteentekevä, as we know;)