Sininen on taivas

Täältä tulee keskiöinen elonmerkki. Talo on jo ihan hiirenhiljaa, istuskelen tässä lapsuudenkotini takaterassilla ja ihmettelen hetken ihanuutta. Viime briiffistä on jo melkein viikko, mutta on ollut pakko ottaa aktiivista etäisyyttä nettiin – kun en millään nyt jaksaisi jäädä oman duuni-inboxin runnomaksi tässä kaiken lomailun ihanuudessa. Yleensä kun koneen avaa, niin tilanne karkaa käsistä tahtomattaankin. Pöh. Toivottavasti ei tänä yönä. Tätä taikaa ei saa rikkoa.

Mutta takaisin siihen keikkein tärkeimpään: päivät ovat menneet kuin siivillä. Maltettiin nippanappa jättää ne rantakalliot ja tulla nuuskimaan myös kaupungin kesätuulia. Ja nuuskimista piisaa, ja parit viime päivät ovat täyttyneet puuhalla jos toisella. Päätettiin porukalla ottaa löysin rantein, tehdä mitä mieleen juolahtaa ja leikkiä turistia Turussa. On koluttu linnan holvit ja syöty pizzaa, Risto Räppääjää ja ravintolalaivoja, iltatoria ja kauppahallia, Littoistenjärveä ja laituripiknikkiä. On syöty ah-niin-hyvin, ja unohdettu tyystin, että shoppaillakin voisi ja pitäisi. Mutta hei - ennenkaikkea on otettu takaisin sitä pitkän vuoden pitkää välimatkaa ja vietetty aikaa kotiväen kanssa. Suku, sisarukset ja serkut. Siinäpä se. 

Hyvä mieli on ottanut ylivallan, ja voi kun sitä saisi pullotettua taas tulevan vuoden piristykseksi. Ottaisin mukaan Nairobiin koritolkulla. Huomenna edessä uusi päivä ja uudet lomametkut - ja lisää pullotettavaa ;). Annetaan helteen hemmotella ja auringon näyttää tietä. Not bad at all. 

Kokeilen myös tuota pikaa ja tuikitosissani nipistää hetken kommentteihin. Kesäöitä piisaa onneksi. 

Nyt kuitenkin linjat kiinni ja livahdus viileisiin lakanoihin ikiomassa tyttöhuoneessa ruusutapeteilla, oman kullan kainalossa, tuhisevien tenavien tahtiin.

Sweet dreams are made of these. Gnite!