Vaahtopää ja heinähattu

Elämä saaren ikikalliolla sopii meille kuin nakutettu. Pitkän loman ensimmäinen osio ja totaalinen irtiotto. Kylmää ykkösmaitoa ja rapisevaa hapankorppua heti aamusta. Ulappa ja lounatuuli, metsälenkki ja päiväsauna. On kerrattu elämää ja juteltu tulevaa, on huokailtu onnellisten lasten puolesta, tehty kesämuistoja ja otettu aamutorkkuja. On hyvä juuri tässä. Eikä ikävä yhtään minnekään tai yhtään ketään. Vihdoinkin kaikki on tässä.

Alunperin päätettiin, ettei lähdetä tästä luodon nokasta yhtään minnekään ennenkuin ruoka loppuu kesken. Taisi olla ponteva kaneetti, sillä ei se ruoka tunnu syömällä hupenevan. Ehkä on pakko tulla Turkuun, kun Fazun sininen on loppu. Tällä tahdilla veikkaan viikonloppua;). Ja onhan kesäkaupungissakin omat hohtonsa. Tenavien urbaani kokohohta on kun pääsee ulos portista naapurikorttelin Siwaan ihan omin nokkineen, me vanhemmat ehkä hamuillaan pitkin joen rantaa käskikynkkää. Aikaahan meillä on.

Mutta nyt ollaan vielä täällä. Ilta on vielä nuori ja niin kaunis. Sauna on päällä aina vaan. Perunat rapsutellaan kohta puhtaaksi merivedessä rantakivillä ja sitten mietitään päät puhki, että maistuisiko tänään possunfileen kanssa valko- vai punaviini. Että sellaisia. Lomalla saa:)

 Kesätuulia ja hellelukemia toivotellen, isolla kauhalla.

PS - ei, eipä ole mennyt lomakuvat sekaisin safarisettien kanssa, vaan ihan ovat bambit oman pellon asukkeja tästä mökin takaa.