Buffalo Brunch

Nyt on liian monta hommaa retuperällä.

Arki on alkanut oikein urakalla, ja ollaan kollektiivisesti vielä kohtalaisen kankeita koko porukka. Koulut alkoivat viime viikolla ja läksyjen määrä on vetänyt kaikki mukulat vakaviksi. Samaan aikaan duunissa on varsinainen höykytys meneillään, ja päivät ovat venyneet pitkälle iltaan. Uniaikataulut on vielä hakusessa, ja aamut ovat pahvia - vaikka kuinka aurinko porottaa. Huoh, se ihana arki.

Edellisen viikonlopun safarihurmiossa sain vielä kyhättyä telttaretkenkin viikonlopulle, ilmassa oli kyllä jo hiukan yliampumisen makua;). Olisi ehkä pitänyt hengitellä ja rytmiharjoitella arkea kotioloissa, mutta sain vongattua miehen matkaan ja järkättyä meidät impromptu puskasafarille koko viikonlopuksi. Messissä karavaanillinen kavereita, tonni tavaraa, telttaa, muonaa ja mehua.

Tai siis, eihän tällä kokoonpanolla mikään ole koskaan impromptua tai spontaania, vaan ihan hemmetillisen järjestelyn tulos. Olen yrittänyt joskus järkeistää tätä omatoimista safaripuuhaa ja koko siihen liittyvää urakkaa, mutta todennut, että suomalaisella on se mökkeily niin verissä, että viikonlopuiksi pitää päästä pois kotinurkista. Oli mikä oli. Ja mahdollisimman usein. Kun ei ole mökkiä, venettä, järveä tai landea, niin sitten mennään savannille. Simple as that;). Bonuksena tietysti se kaikki villiys ja vapaus. 

Kaikessa tässä rytinässä ovat kutimet, kirjat, kommentit ja koneet jääneet taka-alalle. Sori! Tämä olkoon nyt viimeinen safariposti taas joksinkin aikaan. Lupailen nyt rauhoittua, käyttäytyä kaikkien arkinormien puitteissa, ja palata linjoille. Ja, jokainen kommentti on tarkkaan luettu ja isosti pidetty - ja vastakaikua on tiedossa. 

Mutta ennen sitä - edessä vino pino koulukirjoja päällystystä vailla. Illasta ei puhteet tekemällä lopu;)

More to follow soon, I promise! Gnite!