Handmade

Tässä episodissa pullantuoksuisesta jauhopeukalosta kuoriutuu puikko-Pirkko). 
Jaksan välillä yllättää itsenikin, olen taas ottanut kutimet esiin monen monituisen vuoden jälkeen. Ei mitään sen ihmeellisempää kuin tasaneuletta puolentoistametrin leveydeltä, ja pituutta vielä pohditaan. Riippuu miten rahkeet riittävät. Tähtäimessä on paksunpaksu munankuorenvärinen viltti, kokoa XXL.

Pohjimmiltani olen käsityöläinen, edellisessä elämässäni ainakin. Olin ompelija, kutoja, virkkaaja ja askartelija. Jatkumona äidin taidoista ja intohimosta; puikko-otteen opin samalla kuin lyijykynän, nuken nutut itsevirkkaamia, ja ensimmäisen mekon ompelin itse kolmannen luokan joulujuhliin; vieläkin muistan puhvihihat, rimpsuhelman ja punaisen kankaan kirjavilla vetureilla. Luin mieluummin kaavoja kuin kirjoja. Teini-ikään asti äiti ompeli vaatteet meille kaikille, farkkuja myöden. Tyttärestä polvi ei ehkä parantunut, mutta sama touhu jatkui köyhänä opiskelijana. Lahja-Singer kulki mukaan kaikkialle, ensin aupairina Lontooseen, opiskeluihin Tampereelle ja sieltä muille maille. Ja sen myötä ihan jokaiselle ulkomaan pestille. 

Kurdistanin kukkuloillakin ompelukone lauloi pitkiä kolttuja säärien peitoksi.

Vuosia sitten Nairobiin mukaan muutti vanhan Singerin ohella myös uudempi versio – mutta niinpä ovat kaapissa pölyyttyneet kumpaisetkin. Ihan hävettää. Mutta aikahan on kortilla (muka). Ja täällä kun on ammattiompelijaa polkukoneineen tarjolla joka mutkassa, puoli-ilmaiseksi, niinpä ovat verhot, tyynyt ja koltut tulleet teetettyä - sen sijaan, että olisin ottanut itse kankaan ja koneet käsille.

 Kutominenkin on jokseenkin kompleksia: luonnonlankoja on täältä lähes mahdotonta löytää, tarjonta on keskittynyt pastellinailoneihin vauvoille. Loman jäljiltä kutomisen kutina kuitenkin nosti niin päätään, että hakemalla hain tarvikkeet – ja löysin mieleiseni! Paksua ja pehmeää puuvillanarua, johonkin aivan muuhun kuin kutomistarkoitukseen punottu, mutta vallan vilttiinkin passelia. Tässä on viime iltoina kudottu oikein urakalla takan edessä, koira jaloissa ja Radio Nova korvassa. Voi mitä tekemisen riemua ja aikaansaamisen iloa. Se on se aika. Ihmeellistä, kun sitä on käsillä. Arjen luksusta, oih! 

Toinen pikku de lux on juuri tässä ja nyt: mies lupasi meille illaksi treffit. Ihan kaksin. Kaikki neljä tenavaa on yökylissä kukin tahoillaan, kun huomenna on paaston päätös ja virallinen vapaapäivä.

Nyt punat huuleen ja matkaan;).

Comments will follow. 

xxx