Handmade


Tässä episodissa pullantuoksuisesta jauhopeukalosta kuoriutuu puikko-Pirkko). 
Jaksan välillä yllättää itsenikin, olen taas ottanut kutimet esiin monen monituisen vuoden jälkeen. Ei mitään sen ihmeellisempää kuin tasaneuletta puolentoistametrin leveydeltä, ja pituutta vielä pohditaan. Riippuu miten rahkeet riittävät. Tähtäimessä on paksunpaksu munankuorenvärinen viltti, kokoa XXL.

Pohjimmiltani olen käsityöläinen, edellisessä elämässäni ainakin. Olin ompelija, kutoja, virkkaaja ja askartelija. Jatkumona äidin taidoista ja intohimosta; puikko-otteen opin samalla kuin lyijykynän, nuken nutut itsevirkkaamia, ja ensimmäisen mekon ompelin itse kolmannen luokan joulujuhliin; vieläkin muistan puhvihihat, rimpsuhelman ja punaisen kankaan kirjavilla vetureilla. Luin mieluummin kaavoja kuin kirjoja. Teini-ikään asti äiti ompeli vaatteet meille kaikille, farkkuja myöden. Tyttärestä polvi ei ehkä parantunut, mutta sama touhu jatkui köyhänä opiskelijana. Lahja-Singer kulki mukaan kaikkialle, ensin aupairina Lontooseen, opiskeluihin Tampereelle ja sieltä muille maille. Ja sen myötä ihan jokaiselle ulkomaan pestille. 
Kurdistanin kukkuloillakin ompelukone lauloi pitkiä kolttuja säärien peitoksi.

Vuosia sitten Nairobiin mukaan muutti vanhan Singerin ohella myös uudempi versio – mutta niinpä ovat kaapissa pölyyttyneet kumpaisetkin. Ihan hävettää. Mutta aikahan on kortilla (muka). Ja täällä kun on ammattiompelijaa polkukoneineen tarjolla joka mutkassa, puoli-ilmaiseksi, niinpä ovat verhot, tyynyt ja koltut tulleet teetettyä - sen sijaan, että olisin ottanut itse kankaan ja koneet käsille.

 Kutominenkin on jokseenkin kompleksia: luonnonlankoja on täältä lähes mahdotonta löytää, tarjonta on keskittynyt pastellinailoneihin vauvoille. Loman jäljiltä kutomisen kutina kuitenkin nosti niin päätään, että hakemalla hain tarvikkeet – ja löysin mieleiseni! Paksua ja pehmeää puuvillanarua, johonkin aivan muuhun kuin kutomistarkoitukseen punottu, mutta vallan vilttiinkin passelia. Tässä on viime iltoina kudottu oikein urakalla takan edessä, koira jaloissa ja Radio Nova korvassa. Voi mitä tekemisen riemua ja aikaansaamisen iloa. Se on se aika. Ihmeellistä, kun sitä on käsillä. Arjen luksusta, oih! 

Toinen pikku de lux on juuri tässä ja nyt: mies lupasi meille illaksi treffit. Ihan kaksin. Kaikki neljä tenavaa on yökylissä kukin tahoillaan, kun huomenna on paaston päätös ja virallinen vapaapäivä.

Nyt punat huuleen ja matkaan;).

Comments will follow. 

xxx

Comments

  1. Aivan ihana kude ja kuvat vielä ihanammat :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Pitää nyt saada kude myös valmiiksi - taisin ottaa aikamoisen palan purtavaksi, viltti on siis valtava;)

      Delete
  2. Ihanaa iltaa:) Ja tsemppiä käsitöihin. Ei tää pienilapsiaika taida olla suotuisaa aikaa omille touhuille... mutta eläkkeellä sitten;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ilta oli ihana! Ja tänään on vapaapäivä, ja kutimet kilisemään taas;)

      Delete
  3. Tulee varmasti ihana! Jännä ajatus, ettei löydy lankoja. Täällä kun tarjontaa on liikaakin ;) t. Lankahamstraaja

    ReplyDelete
    Replies
    1. Nailonissa löytyy, mutta ei sellainen oikein suomalaisen makuun istu - villaa tai puuvillaa sen olla pitää, eikö? Mutta kun ei ole hyllyllä juuri sitä mitä mieli tekisi, niin sitten keksitään muita keinoja, ja tämä naruhommeli on kyllä tosi kiva. Ja painava;)

      Delete
  4. This comment has been removed by the author.

    ReplyDelete
  5. Minä jo zoomailinkin, että mitä ihanan näköistä kudottavaa sulla oikein on :)
    Alkoi oikein sormia syyhyttää itselläkin....jos illalla Lillan vintillä Diiliä katsellessa sais viimein yhden keskeneräisen virkkuun valmiiksi. Ja sitten postiin.
    Kesällä tuppaa nuo pienet projektit venymään kummasti !

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mutta kun syksy ja vilu tulee, niin on ihana linnottautua sinne sohvan nurkkaan - ja sitten koukut ja puikot heilumaan;)

      Delete
  6. Kauniin näköistä tulee, ihana, kun on jotenkin ihan samat jutut menossa täälläkin. Ohuemmasta langasta tosin ;-D
    Hempeitä treffejä teille!

    ReplyDelete
  7. Hih... oikein ihania treffejä ♥
    Tuo "lanka" näyttää upealta!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Naru on kyllä ihana ja paksu, mutta taitaapi tulla viltistä aikamoinen panssari;)

      Delete
  8. Kuulostavat niin tutuilta nuo nuoruusmuistosi. Tosin äiti ompeli meillä niin suvereenisti kaiken, että itse aloittelin vasta kotoa lähdettyäni. Lontoon aupair-kesän aikaan en vielä omistanut konetta, mutta myöhemmin tuli ommeltua niin itselle kuin lapsille runsaastikin. Tällä vuosituhannella on ollut hiljaisempaa, joskin tänäänkin kone surrutti hetken aikaa. Treffitunnelmia odotellen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ompelukone on vaan ihana. Ja päätin tässä käsityöpuuskassani yrittää ottaa meidän tytöt mukaan, jos vaikka innostuisivat... sillä kyllähän nämä jutut siirtyvät usein äidiltä seuraavalle sukupolvelle;)

      Delete
  9. Kivaa iltaa! Viltistä tulee varmasti hieno ja uskon, että käsityöt ovat rentouttavaa puuhaa. Ihana kissakaveri sinulla kuvissa mukana!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos kiitos - ja kisukka otti narukerät omikseen, ihan niinkuin kissan pitääkin;)

      Delete
  10. Hieno peitto onkin tulossa - kutomisessa vaan on jotain niin rauhoittavaa! Ja mitä kuvia jälleen kerran - suloinen kisulikin♥
    Hauskaa deitti-iltaa teille!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Nyt kun olen täällä asti kutimestani retostellut, niin on pakko saada viltti myös valmiiksi;)... perästä kuuluu, toivottavasti;). Ja treffit, jes!

      Delete
  11. Kiva tarina Singerin ja sinun matkoista. Olet imenyt kädentaidot jo äidinmaidossa.
    Kaunis kuvakertomuskin postauksessasi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Pitää nyt vain hiukan lämmitellä niitä taitoja taas, mutta mukavaa puuhaa kyllä. Hyvä että hommiin ryhdyin!

      Delete
  12. Ihanan kodikkaan näköistä. Mä olen kaikkea muuta kuin käsityöläinen, kaikenlainen käsillä näpräys lähinnä stressaa. :D Mutta ihailen kovasti käsistään taitavia! :)

    ReplyDelete
  13. Ihanasti kirjoitettu tarina kera suloisten kuvien! :) Mitä tulee käsitöihin, niin niissä miulla on peukalo keskellä kämmentä. :P Mutta eihän kaikessa voi ollakaan hyvä... Vivi Vinna

    ReplyDelete

Post a Comment

Popular Posts