Limppu Love
Ja vallankumous valkoisen leivän valtakunnassa.
Tästä on tulossa taas tälläinen ulkosuomalaisen lirutus, mutta hyvän asian puolesta kannattaa vaikka hiukan vaahdotakin. Herkkuhyvän siis. Leipäasioista on tullut ennenkin kirjoiteltua, onhan se sellainen joka päiväinen juttumme. Meidän perheessä leipää menee, kasvavat lapset ja niiden jatkuva & pohjaton nälkä, you know. Olen tehnyt kaikkeni, lahjomisineen ja uhkailuineen päivineen, jotta väli-, aamu- ja iltapalat olisivat hedelmävetoisempia, mutta vastakaiku on ollut vaihtelevaa. Leipäpussilla kun taas käy jatkuva rapina. Valkoisella leipäpussilla siis, höh. Niin, sitä valkoista pullaa, kun muuta ei ole.
Ruisleipää tuodaan kotimatkoilta, pidetään pakkasessa ja säännöstellään ennenkaikkea äidin heikkoihin hetkiin. Toisinaan aika antaa myöden juuren sulatukseen ja oman limpun leivontaan, mutta sekin on harvinaista herkkua. Ruisleivästä on tullut melkein tabu... monet sitä miettii, kuitenkaan sitä saamatta tai siitä sen enempää puhumatta.
Kunnes kaupunkiin ilmestyi Tiramisu! Naapuruston uusin leipomo, jonka nimi viittaa mascarponeen ja eteläisempään Eurooppaan, mutta josta löytyy hyllymetritolkulla ihan aitoa ja yksinkertaista ruisleipää. On perustaikinalla ja hapatetulla, molemmat suussasulavia. Jälkiuunileivästä ei kai saisi edes ääneen haaveilla, mutta paahtimen kautta pyöräyttämällä limpunsiivusta saa ihan kelpo jälkiuunisen. Kunnon siivu voilla on kuin linnunmaitoa. Päälle vielä lämmin ja löysä munanpuolikas, niin voi jestas kun vie mennessään.
Ei, ei vihreää tai vihannesta lähimaillakaan, vaan ihan sitä aitoa ehtaa itseään.
Arkielämisen laatu nousi juuri pykälän. Mitäs seuraavaksi - puolukoita;)?
Torstai-ilta on ihana. Varsinkin kun on nollaviikonloppu edessä, näillä näkymillä.
Ihanuuksia ihan jokaiselle ♥
Ruisleipää tuodaan kotimatkoilta, pidetään pakkasessa ja säännöstellään ennenkaikkea äidin heikkoihin hetkiin. Toisinaan aika antaa myöden juuren sulatukseen ja oman limpun leivontaan, mutta sekin on harvinaista herkkua. Ruisleivästä on tullut melkein tabu... monet sitä miettii, kuitenkaan sitä saamatta tai siitä sen enempää puhumatta.
Kunnes kaupunkiin ilmestyi Tiramisu! Naapuruston uusin leipomo, jonka nimi viittaa mascarponeen ja eteläisempään Eurooppaan, mutta josta löytyy hyllymetritolkulla ihan aitoa ja yksinkertaista ruisleipää. On perustaikinalla ja hapatetulla, molemmat suussasulavia. Jälkiuunileivästä ei kai saisi edes ääneen haaveilla, mutta paahtimen kautta pyöräyttämällä limpunsiivusta saa ihan kelpo jälkiuunisen. Kunnon siivu voilla on kuin linnunmaitoa. Päälle vielä lämmin ja löysä munanpuolikas, niin voi jestas kun vie mennessään.
Ei, ei vihreää tai vihannesta lähimaillakaan, vaan ihan sitä aitoa ehtaa itseään.
Arkielämisen laatu nousi juuri pykälän. Mitäs seuraavaksi - puolukoita;)?
Torstai-ilta on ihana. Varsinkin kun on nollaviikonloppu edessä, näillä näkymillä.
Ihanuuksia ihan jokaiselle ♥
Tuo viimeisen kuvan leipä sai välittömästi nälän kurnimaan mahassa :D
ReplyDeleteTaidan mennä rapisuttamaan kauraleipäpussia ja kiivetä sitten villasukkineni vintille herkuttelemaan.
Onnellinen sinä...ruisleipää siellä kaukana. Lämpimässä!
Niinpä, miten tuollainen tavallinen leipähommeli voikaan parantaa arkea;) Nauti sinä villasukista ja suloisesta viikonlopusta Lillassa;), I guess. x
DeleteNyt on niin purtavan näköistä ja tummaa leipää, että maittaisi mullekin! Vaaleammallekin leivälle on elämässäni paikka, mutta en edes tunne syöväni, jos leipä vain sulaa suuhun :)
ReplyDeleteKyllä kai me suomalaiset ollaan niin rukiilla kasvaneita, että se on se ainoa oikea perusleipä. Totta kai rapeille patongeillekin on paikkansa, silloin tällöin;)
DeleteRuisleipä♥
ReplyDeleteOih, se seuraavana olisi vielä hapankorppu♥
DeleteKumma juttu, kuinka sitä kaipaa aina jotain mitä ei ole saatavilla!
ReplyDeleteMeillä on mökkikaupassa eri leipiä kuin täällä kotona ja ah, sitä fiilistä, kun saa kesän ensimmäiset leivät ostaa mökkikaupasta.
Ihmisen mieli on juuri niin kumma, se on se vihreämpi ruoho ja jälkiuunileipä kun siellä pyörii;)
DeleteKyllä todellakin on luksusta! Sieltähän tuntuu saavan nykyään kaikenlaisia ylellisyyksiä, mistä ei reilut 20 vuotta sitten voinut unelmoidakaan. Äiti leipoi meille Tansaniassa itse ruisleipää. Harvinaista herkkua se tosin oli, mutta saatiin sentään joskus ihan tuoretta ruisleipää. Voi sitä herkkuhetkeä!
ReplyDeleteSamoilla linjoilla on täälläkin menty tähän asti... eli ruistaikina on kuplinut aina silloin tällöin, mutta ei kuitenkaan koskaan arkileipään asti. Mutta nyt on leipälaatikossa tummaa leipää koko ajan, joka on kyllä huikeaa;) Ja tosi suloista huomata, miten muksut imevät rukiista yhtä lailla innoissaan. Sieltä syvältä se suomalaisuus kumpuaa, onneksi!
DeleteIhana, ihana postaus! Elämän perusjutut ja ilot ovat useimmiten niin pieniä, mutta niiden olemassaolon huomaa vasta sitten, kun ne puuttuu.
ReplyDeleteRakastan ruisleipää <3
Me too! xxx
DeleteHyvän näköistä leipää! Minä elän Turkissa leivättä, mutta Suomessa maistuu ruisleivän lisäksi karjalanpiirakat ja hapankorput.
ReplyDeleteHapankorppuja ei ole tarjolla, mutta kyllä ne riisipiiraat saadaan aikaiseksi joka joulu. Mutta Turkissahan on muuten ihana leipäkulttuuri, eikö? Vaikkakin vaaleaa, niin hiivatonta ja maukasta... muistaakseni;)
DeleteKylläpäs teitä nyt hemmotellaan...:)
ReplyDeleteIhan täysillä;)
DeleteSaitko tolkkua, minkämaalainen on puodin pitäjä, joka on uskaltanut tehdä noin rohkean vedon?
ReplyDeleteMitä mahtaa maksaa tuollainen keskivertoleipä?
Onnittelut joka tapauksessa.
(Juttusi aihe ylittäisi Suomessa varmasti tvuutiskynnyksen.)
Pitäjästä en ole varma, mutta joku fiksu on liikkeellä... siis meidän nurkissa pyörii pohjoismaalaisia ja muita rukiin ystäviä ihan yllin kyllin, joten aika hyvään saumaan Tiramisu putkahti;) Me ollaan nyt päivittäisiä asiakkaita, ja tuntuu tosissaan että tumma leipä katoaa hyllyiltä nopsimpaan. Jes, tarkoittanee, että kauppa käy. Limppu on siinä kolmen euron korvissa, joka on kyllä älyttömän paljon meidän leipämarkkinoilla, mutta tällä kertaa ei hintalappuun katsota;) Mukavaa viikonloppua!
Delete