Kiitos.

Kun täällä maailmalla harhailee kyllin kauan, niin kalenteri alkaa täyttyä mitä kummallisimmista - ja ihanimmista - juhlapäivistä.  Meillä on skoolattu valonjuhlalle ja saatu vapareita paastonpäätökselle, on huomioitu Hanukat ja totta kai paikalliset heimosankarit. Siihen päälle vielä kotimaiset loppiaiset ja siskonpäivät, niin tämä elohan kuulosta yhdeltä silkalta ruusutanssilta. Eikä ainoastaan kuulosta, todellisuus on paljon ihmeellisempää;)

Totta kai ne kotoiset juhlat on kärkipaikalla, ja niistä pidetään lujasti kiinni. Lapsia aivopestään suomalaisuuteen koko ajan. Vaput, joulut, jussit, lippujuhlat, itsenäisyyspäivä, Agricolat, ja tietysti nimpparit – joka on muuten elävää perinnettä vain Suomessa.  Kaiken kukkuraksi vielä leivotaan asianmukaiset teemaherkut ja tilpehöörit ihan omin käsin. 
Tosin Runebergin tortut ovat yleensä K-18, kun niihin aina pulahtaa liikaa punssia. 

Yksi kaunneimmista maailmanjuhlista on kuitenkin Kiitospäivä. Kerran vuodessa kokoonnutaan yhteen pohtimaan kiitoksenaiheita ja jakamaan ne niiden tärkeimpien kanssa. Ja se kiitos sanotaan vielä ääneen. Oli se sitten äidin aherrus tai isän terveys, yrttitarha tai kissanpentu, niin miten kaunis onkaan ajatus hetken hiljentymisestä ja kiitoksen sanomisesta, yhdessä. Ilman uskonnon, kulttuurin tai kielen sidonnaisuuksia. Kiitos on globaali.

Meillä sanottiin tänään illalla kiitos. Oma listani on pitkä.  Kalakaveri pitää kärkipaikkaa vuodesta toiseen, tenavat siinä ihan samoilla, koskaan unohtamatta sitä rikkautta saada rakastaa ja olla rakastettu, perhe, ystävät, terveys ja tämä hetki juuri tässä. 

Höystettynä tulevilla suurilla seikkailuilla. Huih.

Pienen kiitoksen ehkä ansaitsisi myös uusi lipasto, joka tuli vastaan viikonlopun markkinoilla;). Mies luuli sitä autotallin uudeksi mutterikaapiksi, ja muksut taas keksivät siitä joulukalenterin josta löytyy lahjoja joka päivälle tammikuun puoleen väliin asti. Omasta mielestäni se on totaalisen psykedeeli kapistus, joka jotenkin vaan sopii tilanteeseen nyt ja now. 

Kiitos myös teistä tutut tuntemattomat. 

Virtuaaliystävät, jotka tekevät tästä hommasta ei ainoastaan mielekästä, mutta myös tärkeää. 

Jaana