Namaste

Monen päivän valonjuhlat päättyivät maanantaiseen hindujen uuteen vuoteen. 

Meidän Nairobin koti on näppärästi juuri puolessa matkassa moskeijaan toisella suunnalla ja hindutemppeliin toisella, joten saadaan osaksemme minareettien aamurukoukset ja hinduseremonioiden ilotulitukset. Viime päivät on nautittu niistä jälkimmäisistä. Paitsi koirat.

Päätettiin lähteä temppelille nuuskimaan ilmaa, suitsukkeita ja kuuntelemaan rumpuja, ihan silkasta uteliaisuudesta – ja hiukan myös yleissivistystä tenaville tietysti. Kuviteltiin sulautuvamme juhlajoukkoon, mutta meidän blondi seurakunta ei jäänyt huomaamatta. Sellainen syötävän komea nuori hindumunkki otti meidät siipiensä suojaan, ja kertoi meille kaiken uskostaan ja elostaan; neljästäsadastaviidestäkymmenestä perunareseptistä selibaattiin. Huoh:) 

No, lapset saivat auttaa munkkeja vesirukouksissa ja oltiin koko porukalla mukana illan temppeliseremonioissa. Kannattaa siis tutustua naapureihin, yletöntä ystävällisyyttä ja ilon julistusta. Tuli hyvä mieli. 

Sen mielen siivittäminä piipahdettiin intiaanikujilla asiaankuuluvilla ostoksilla. Sesongin mukaisesti kaupan oli ennen kaikkea kynttilöitä ja suitsukkeita. Mukaan löysin pikkuruisia savikippoja, joiden käyttötarkoitus tai symboliikka ei sano yhtään mitään, mutta kovasti ovat suloisia. Kynttilänjaloiksi joutivat. 

Tunnelmat jatkuu aina vaan, on polteltu kynttilöitä oikein urakalla ja haettu mielenrauhaa koti-iltoina. Ja syöty kasviksia;) 

Siis paistettuja punaisia tomaatteja, mun iänikuinen intohimoni. 

Virtuaalipuoli on ollut hiukan hunnigolla, mutta tilanne korjaantunee ihan tuota pikaa. Olen kovasti iloinen parista mainiosta haasteestakin, joita lähden tässä pohtimaan. Ja uudet lukijat antavat aina kananlihan. Kiitos. 

Gnite, love and peace. 

Jaana