going to the bathroom

Viikko aloitettiin suloisesti vaippakasoilla, ja nyt lopetellaan hiukan banaalimmin yläkerran kylppäriin.

Ei kovin kauas kuitenkaan aiheesta liveten;)

Jokunen viikko sitten retostelin meidän kylppäreidän salamaremonttisuunnitelmista. Kahden kylppärin totaalinen retusointi; about kolme viikkoa. No, tässä ollaan vaiheessa edelleen. Lattiat, laatat ja muut keramiikat saatiin paikoilleen alta aika yksikön, mutta peilit ja koukut uupuvat edelleen. Oltiin sovittu remonttiryhmän kanssa, että meidän isäntä hoitelee sitten hienosäädöt ja viimeistelee tilpehöörit. Ei tosin puhuttu aikataulusta ei;). Siis miehen kanssa. Kyse on onneksi tenavien osastosta, joten peilien puute ei ole kovasti heilautellut meidän lasten oloa tai onnea. Ja märät pyyhket voi ihan hyvin säilyttää myttyinä lattialla. 

Niitä kuvia odotellessa laitan tulemaan parit otot meidän yläkerran tsydeemistä. Viime vuoden rempan myötä revittiin pois pronssiset (!!!) peilipaneelit seinistä, ja kammettiin pihalle avokaadoammeet ja muut karmeudet. Samalla löydettiin vanhat lankut lattiakerrosten alta. Ah. Ihanuus paljaille varpaille aamutokkurassa, tosin taatusti joka rakennustarkastajan painajainen kotipuolessa;). Olen nyt tuijotellut raakapuista lankkulattiaa toista vuotta aamuin illoin, pohtien laittaako vaha tai maali. Viime viikolla se sitten vihdoinkin tapahtui, ja maaliksi tuli siniharmaa täydellä kiillolla. Tehty mikä tehty. 

Ja jos maltoitte huomata suihkuseinän mosaiikkien kiemurat, niin niistä voi kiittää vain minua. Rempan laattamies ei ollut elämässään moista pikkulaattaa nähnytkään ja sössi koko homman aivan totaalisesti. Kaksi viikkoa siihen meni, kun ensin repelin ja sitten liimailin suihkunurkan kuuden neliön seinät kuntoon. Tehty mikä tehty. 

Ja pyyhepino on ikiomaa produktiota Hotelli Havelista a la Wanga. 

Viittä vaille viikonloppu, ihanaista sellaista. 

Jaana