Byrokratia on pop

Transitioelämä jatkuu;  tohinaa, tuisketta ja hyviä merkkejä. Sitä pitää vieläkin nipistellä ja muistutella aamuisin, että tässä ei olla kolmen viikon pyörähdyksellä, vaan nyt on tosi kyseessä ja jatkoa käsillä. Eli ei tarvitse onneksi sulloa koko eteläistä Suomea ja Saaristomerta tälle viikolle, tyhjentää Stokkan rintsikkaosastoa vuoden edestä tai edes vilkaista kohti Ikeaa. Koska on aikaa.

Joskus pitää mennä kauas, jotta näkee lähelle. Toisinaan pitää mennä tosi pitkälle, jotta rakastuu pankkitunnuksiin. Ihanat tunnarit, joilla avautuu ovia kuin ovia. Ihmeelliset numerosarjat, joiden varaan on pitkälti rakennettu meidän uudet kotimaiset identiteetit. On hoidettu muuttoilmoitukset, vakuutukset, firmat, ohitettu jonotukset tyystin ja tiedä vielä vaikka mitä keksitään kun meillä on tunnukset. Detox &dietti perhaps;). Tosin miehen tuunaminen turkulaiseksi vaati piipahduksen parissa byroossa, mutta niissäkin hymyiltiin ihan hela tiden. Lääkäriin jonottamatta, kännykän vaihto kuititta ja koulunalku laskutta. Vetää kerta kaikkiaan sanattomaksi.

Uusi koti naristelee jo nurkkiaan samalla kun kännykkä piippailee ilosanomia itellalta ja kiitolinjalta. Kodinkoneita jes, konttia not yet. Mutta tulliprosessi on jo aloitettu vaikka tavarat kelluu vielä Biskajalla. Sekin on ihmeellistä - varsinkin kun miettii niitä hattivatteja, joiden kanssa on käyty paperisotia viimevuosina.

Tälläistä tänne.  Kun ei olla naputeltu niitä pankkitunnuksia, niin on syöty kakkuja, juotu juhlamokkaa ja otettu kadotettua aikaa takaisin. Koulun alku on onneksi pistämässä päivärytmit ruotuun. Seuraavaksi saunaan.

Nano, nano, sleep tight :`(